Yhteenveto vaihtokeväästä

Nyt on oltu kolmisen viikkoa Suomessa ja kyllähän täälläkin on taas kiva olla! Ensimmäiseksi kun noustiin lentokoneesta Pirkkalan kentällä tuli nenään havumetsän tuoksu. Alkuun myös keskikesän valoisuus tuntui ihmeelliseltä. Sloveniassa illalla ja yöllä oli pilkkopimeää. Ensimmäiset päivät täällä käveltiin Tampereen keskustassa, käytiin torilla ostamassa herneitä ja mansikoita, sekä Riku söi heti mustaamakkaraa. Kesämökilläkin oli ihana käydä. Lämpötilan suhteen ei tullut paluushokkia, sillä Suomessakin on ollut ennätyksellinen helleaalto meneillään.

Slovenian-vaihdoista jäi hienoja muistoja käteen. Parasta olivat mukavat vaihtarikaverit, joihin tutustuimme, sekä upeat reissut. Opiskelumielessä tämä vaihto ei ollut paras mahdollinen. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut valita kursseja vain omalta laitokseltani ja kirjoittaa esseitä aidosti itselleni hyödyllisistä ja kiinnostavista aiheista. Olin vähän nirso kurssien valinnan suhteen, ja halusin opintoihin, joissa on luentoja ja vuorovaikutusta. Lopulta kaikki kurssini olivatkin enemmän tai vähemmän yksin työskentelyä ja esseen puserrusta. Esseistä tuli kuitenkin aika hyviä. Tein neljä kurssia yliopistolla, joista sain 21 op. Tämän lisäksi suoritin pari sloveenin kielikurssia.

Kuvaa Ljubljanan keskustasta. Iso valkoinen on yliopiston päärakennus

Vaihdon ainoa huono puoli oli meidän asunto. Ulkoisesti hieno ja viihtyisä kämppä olikin melkoinen murheenkryyni. Meidän kämppiksinä oli espanjalainen tyttö ja 40-vuotias serbinainen. He olivat useimmiten mukavia, mutta välillä kulttuurit törmäsivät aika ryminällä. Alkuun meillä oli erimielisyyksiä yksityisestä ja yhteisestä omaisuudesta. Me luokkaannuimme kun meidän tavaroita käytettiin kysymättä ja jotain jopa hukattiin. Serbinainen myös sai pariin otteeseen hämmästyttäviä raivokohtauksia. Kämppisten lisäksi myös vuokraisännän kanssa oli hankaluuksia. Samassa talossa asuvalla isännällä oli pieni mutta erittäin vihainen terrieri, joka keväällä ja kesällä oli aina ulkona. Pelkäsin tätä koiraa ja kerran se pääsi hyökkäämään kimppuuni ja puri farkkuihin reiän. Vuokraisäntä oli myös merkillinen mies. Useimmiten hän oli vähän liiankin tuttavallinen ja ystävällinen, mutta kerran hän sai mahdottoman raivokohtauksen ja alkoi uhkailemaan ja sanoi häätävänsä meidät talosta. Tilanne oli hyvin hämmentävä. Me kuulemma kyselimme liikaa emmekä tukeneet hänen yritystään petkuttaa verottajaa vuokrasumman kanssa. Lopulta tilanne normalisoitui ja hän pyysi anteeksi käytöstään.

Näin jälkeenpäin ongelmat asunnon kanssa lähinnä huvittavat, mutta siinä tilanteessa ei ollut hauskaa kun ongelmia tuli toisen perään. Etenkin häätöjupakka oli hyvin stressaava. Nyt on ollut niin rentoa asua omassa tutussa asunnossa täällä Tampereella.

Ljubljanalaisen opiskelijan parhaita etuja on ehdottomasti ruokakupongit. Järjestelmää ei voi kehua tarpeeksi. Sloveniassa tulikin syötyä ravintoloissa enemmän kuin aikaisemman koko elämäni aikana. Ne kerrat, kun laitoimme kotona kunnolla ruokaa voi laskea yhden käden sormilla! Se oli niin luksusta syödä hyvin ja hienosti joka päivä. Mutta täytyy myöntää, että ravintolaruokailukin alkaa tympimään kun sitä tekee tarpeeksi usein. Huomasin myös ikäväkseni, että olin vaihdon aikana lihonut muutaman kilon; kiitos ravintolaherkuttelun, lähes säännöllisen oluella käynnin ja liikunnan puutteen.

Rantakuppiloita joen äärellä

Sloveniassa tuli myös matkusteltua enemmän kuin koskaan lyhyen ajan sisällä. Maan sisällä oli mukava ja erittäin helppo tehdä pieniä päivämatkoja. Suosikkejani olivat Sloveniassa olivat Kranjska Goran lasketteluviikonloppu sekä useat retket Triglav-kansallispuistoon Bohinj-järvelle ja vesiputouksille. Kaksi suurempaa reissua olivat Itävallan ja Kroatian kiertomatkat. Upeita ja unohtumattomia matkoja molemmat. Monet vaihtareista kävivät kevään aikana myös Bosniassa, Serbiassa ja Montenegrossa. Me emme valitettavasti päässeet näissä maissa käymään. Etenkin Sarajevon sekä Dubrovnikin Kroatiassa haluaisin vielä kokea.

Tärkein asia, mitä vaihdosta jäi käteen taitavat olla uudet kaverit ympäri Eurooppaa. Tosin ympäri Eurooppaa on ehkä väärä termi, sillä me ystävystyimme vain saksalaisten, itävaltalaisten ja yhden puolaisen kanssa. Saksalaisten kanssa oli vaan todella helppo tulla juttuun, koska kulttuuri on suht läheinen Suomen kanssa. Ja lähes poikkeuksetta Erasmukset hengailivatkin karkeasti sanottuna Keski- ja Pohjois-Eurooppa yhdessä ja Välimeren kansalaiset keskenään. Täytyy rehellisesti sanoa, että joistain kansallisuuksista opin paljon uutta ja hyvää, mutta toisten kohdalla ennakkoluulot vahvistuivat.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on mainittava, että Ljubljana oli kyllä kiva kaupunki asua. Se on maan keskus ja tärkein kaupunki kaikilla mittareilla, mutta samaan aikaan myös sopivan pieni. Sillä on oma lämminhenkinen tunnelmansa ja vanha kaupunki Ljubljanica-joen äärellä on yksinkertaisesti idyllinen.

Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt, miksi EU syynää niin paljon rahaa tähän vaihto-ohjelmaan, millä harvemmin on mitään oikeata akateemista antia opiskelijoille. Erasmus on lähinnä pidennetty loma. Nyt kuitekin huomaan, mitä kaikkea hyötyä tästä onkaan. Vaihdossa jos missä itsenäistyy ja oppii selviytymään, kun elää omillaan vieraassa maassa ja kaikenlaista voi tulla vastaan. Kohdemaan sekä muiden vaihtareiden kulttuurista oppii paljon, sekä hyvässä että pahassa. Maassa asuessa kohteen oppii tuntemaan paljon syvällisemmin kuin satunnaisella lomamatkalla. Että kyllähän loppujen lopuksi EU tästä hyötyy ja runsaasti, kun Eurooppa tulee nuorille opiskelijoille oikeasti lähelle ja tutuksi. Olen Erasmus-kevään jälkeen niin monta kokemusta rikkaampi enkä pidä jatkossakaan mahdottomana ajatuksena muuttaa ulkomaille tietyksi ajaksi. Suosittelen ehdottomasti opiskelijavaihtoa!

Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille.

Pääaukio Prešernov trg

Hvala in nasvidenje Ljubljana, moje mesto!

Ljubljanan vahvuudet ja heikkoudet

Nyt kun vaihto on ohi ja Ljubljanassa tuli asuttua reilut viisi kuukautta, alkaa olla jo vähän perspektiiviä verrata Sloveniaa ja Suomea asuinpaikkana. Tässä siis havaintojamme hyvistä ja huonoista puolista Sloveniassa.

- Liikenne. Autoilija on ihan kuningas liikenteessä. Liikenne ei sinänsä ole kovin holtitonta ja hyvin uskaltaa ajaa teillä. Sen sijaan pysäköinti jaksaa ihmetyttää. Auton voi jättää ilmeisesti aivan mihin tahansa, kunhan laittaa hätävilkut päälle. Sellainenkin parkkeeraus näyttää olevan suosittua, jossa auto vie koko tilan jalkakäytävällä ja kävelijä joutuu koukkaamaan autotien kautta.

- Talvi. Viime talvi tuntui todella kylmältä, vaikka miinusasteita ei ollut paljon. Ilma on täällä kosteampaa kuin Suomessa, mikä lienee syynä. Myöskään lunta ei ole niin paljon kuin Suomessa, mutta silloin kun sitä on, niin jalkakäytäviä ei ainakaan lähiöissä hoideta, eivätkä niiden kunnossapidosta jaksa asukkaatkaan välittää. Autoteiden suolaaminenkaan ei ole kovin miellyttävää.

- Bussiaikataulut. Ljubljanan julkinen liikenne toimii ihan hyvin, sillä ei vaan ole aikatauluja. Bussipysäkeillä lukee vain, kuinka usein bussit kulkevat. Myös netistä voi tarkistaa, koska seuraavat autot menevät.

- Opiskelu. Yliopistolla tarjottavien kurssien taso ja etenkään organisointi eivät häikäisseet. Myös lukukauden lopuksi suoritusmerkintöjen hakeminen oli toimistosta toiseen ravaamista. On se suomalainen yliopisto aika kova kaikesta huolimatta!

- Asumiskustannukset. Meidän omakotitaloasunnon ylläpitokustannukset söivät uskomattomasti rahaa. Samaa tosin kuuli myös kerrostaloissa asuvilta. Etenkin talvikauden lämmitys maksaa niin paljon, etten käsitä miten paikallisella palkkatasolla siitä selviää. Vuokrahinnat ovat kutakuinkin Tampereen tasolla.

- Kierrätys. Etenkin pullonpalautus on aika alikehittynyttä. Tölkit heitetään suoraan sekajätteeseen ja kaupat huolivat takaisin vain harvat lasipullot. Meidän asuinkumppaneilla ja vuokraisännällä oli tapana heittää kaikki mahdollinen suoraan tavalliseen roskikseen.

- + Ruoka. Ljubljanasta löytyy paljon hyviä ja erityyppisiä ravintoloita. Toisaalta "slovenialainen" ruoka, joita monissa lounasravintoloissa tarjoillaan, ei saa kehuja ainakaan meiltä. Vaikutteita naapurimaista: tavallisia liharuokia, schnitzeleitä ja keskinkertaisia pastoja.

+ Kahvilakulttuuri. Kahvilat ovat miellyttäviä paikkoja viettää aikaa ja tarjontaa riittää. Hinnat ovat myös kohtuulliset. Suomalaistyylisestä itsepalvelusta ei ole tietoakaan, vaan tarjoilija palvelee paikassa kuin paikassa. Sen kun istuu pöytään vaan!

+ Maan koko, vaihtelevuus ja sijainti. Slovenia on mitä parhain kohde matkailulle, sillä se tarjoaa lyhyillä etäisyyksillä vaikka mitä: vuoristoa, järviä, rannikkoa, viinilaaksoja, linnoja, luolia ja kauniin pääkaupungin. Sijanti on on myös keskeisessä Euroopassa, josta ei ole pitkä matka kiinnostaviin naapurimaihin.

+ Historia. Slovenialla on kiinnostava historia aina antiikin ajasta Jugoslaviaan. Historia näkyy muun Keski-Euroopan tyyliin vanhojen kaupunkien arkkitehtuurissa ja linnoissa.

+ Turvallisuus. Slovenia tuntuu turvalliselta maalta ja ihmiset ovat rehellisiä toisilleen. Ljubljana on yöaikaan tosi rauhallinen ja humalaisiakin näkee hyvin vähän. Myöskään mistään taskuvarkaista en ole kenekään kuullut koskaan mainitsevan. Toivottavasti asia ei muutukaan Ljubljanan kasvavan turismin myötä.

+ Juomakulttuuri. Keskieurooppalaiseen tapaan alkoholia nautitaan kohtuudella eikä tapana ole örveltää humalassa.

+ Kevät ja kesä. On ihanaa, kun luonto herää kevääseen niin paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Myös terassikausi aukeaa varhain. Tämä kevät oli kuulemme erityisen kylmä, mutta mielestämme silti aika lämmin. Kesäkuu sen sijaan oli hyvin helteinen.

+ Ihmiset. Sloveenit ovat yleisesti ottaen ystävällisiä ja auttavaisia. Myös palvelukulttuuri on miellyttävää. Ihmiset ovat kielitaitoisia ja yleisesti osaavat paremmin englantia kuin suomalaiset.

+ Ulkona syöminen ja juominen. Edullista Suomeen verrattuna. Etenkin alkoholi on paljon halvempaa. Puolen litran olut on keskihinnaltaan 2,7 € Ljubljanan ravintoloissa.

+ Hintataso. Ravintoloiden lisäksi myös ruoka oli kaupoissa halvempaa. Myös esimerkiksi julkinen liikenne oli melko edullista. Sen sijaan vaatteet ja muu kulutustavara ovat Suomen hinnoissa.

+ Vuokra-autot. Teimme paljon pieniä päivämatkoja, ja aina kun oli 4-5 henkeä, kannatti vuokrata auto. Halvimman pikku-Clion sai jo 35 eurolla/päivä käyttämästämme vuokraamosta. Auto on ehdottomasti kätevin kulkuväline Sloveniassa, ja oli mukava ajellakin, sillä tiestö on hyvässä kunnossa ja moottoritiet uusia.

Münchenin kautta kotiin

Viikko sitten Ljubljana jäi taakse. Viimeiset päivät vietimme hoitaen asioita yliopistolla ja hengaillen kaupungilla. Kavereista jäljellä Ljubljanassa olivat enää Mario ja Nadja.

Vaihtokeväämme viimeinen matka sijoittui Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Matkustimme sinne junalla, mikä oli varsin edullista; yksisuuntainen matka maksoi vain 29 € ja kesti noin kuusi tuntia. Matkakohteen valintaa puolsi sekin, että Münchenista oli helppoa ja halpaa lentää suoraan Tampereelle, joten saatoimme yhdistää kotimatkaamme parin päivän kaupunkiloman. Ljubljanasta ei ollut saatavilla lentoyhteyttä Suomeen mihinkään järjelliseen hintaan.

Marienplatz

Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä. Olimme varanneet halvan ja hyvän hotellin suoraan rautatieasemaa vastapäätä, oli siis helppo rahdata rinkat ja laukut sinne. Olimme käyneet Münchenissä viimeksi juuri viime kesänä. Tykkäsimme kuitenkin kaupungista, joten oli mukava palatakin. Majapaikkakin oli sama, missä yövyimme viime vuonna. Edellisellä vierailulla olimme ehtineet jo näkemään monet päänähtävyydet, mutta tällaisesta miljoonakaupungista löytyi toki paljon uuttakin.

Ensimmäisenä iltana menimme suoraan läheisimpään biergarteniin, Augustineriin. Se oli valtava ulkoilmaravintola. Ja esimerkiksi kuuluisaan Hofbräuhausiin verrattuna täällä istuivat paikalliset. Oluet piti hakea itse tiskiltä ja niitä tarjottiin vain litran tuopeissa. Se oli hassua, sillä emme koskaan aikaisemmin olleet jouneet olutta niin suurista laseista. Juoman seuraksi ostimme jättikokoisen bretzel-rinkelin. Oli mukava vaan istua ja olla. Ihmisiä oli paljon liikkellä ja sää oli hyvin lämmin.

Augustiner-biergarten

Seuraavana päivänä kävelimme vain keskustassa keskusaukio Marienplatzin ja vanhan kaupungin alueella. Kävimme pyörähtämässä myös englantilaisessa puutarhassa, joka oli todella suuri viheralue keskellä kaupunkia. Tämäkin päivä vierähti vain ihmetellessä kaupungin vilskettä ja istuessa terasseilla. Olimme jo aika väsyneitä kaikesta matkustamisesta kevään aikana. München on kyllä kiva kesäinen suurkaupunki, jossa on oma tunnelmansa.

Perjantaina lensimme Münchenistä Riikan kautta Tampereelle ja siihen päättyi vaihtokevät.

Retki Kärnteniin

Itävaltalaiset ystävämme Mario ja Nadja kutsuivat meidät luoksensa Itävallan eteläisimpään osavaltioon Kärnteniin. Teimme sinne siis parin päivän matkan viime viikolla ja majoituimme heidän asuntoonsa Klagenfurtissa. Klagenfurtiin on Ljubljanasta vain tunnin ajomatka, mikä on todella hämmentävän lyhyt etäisyys.

Klagenfurt on viihtyisä noin 100 000 asukkaan kaupunki, jossa on kaunis vanha keskusta. Vietimme aika paljon aikaa vain pyörien keskustassa ja paikalliset esittelivät meille tärkeimmät rakennukset ja patsaat. Kärntenissä ja etenkin Klagenfurtissa asuu sloveenia puhuva vähemmistö. Myös kaverimme Nadja kuuluu tähän ryhmään.

Klagenfurtin kaupungin vieressä on turistien suosima Wörthersee-järvi. Mekin menimme tietysti sinne ja vuokrasimme porukalla sähköveneen käyttöömme pariksi tunniksi. Oli todella hauskaa ajella sillä. Järven vesi näytti tosi puhtaalta ja myös väri oli kauniin sininen. Taustalla häämöttivät vuoret. Keskemmällä järveä hyppäsimme kaikki veteen uimaan. Veden lämpö oli noin +20 ja ilman +25.

Riku ja Mario veneessä

Uimassa

Illalla kävimme syömässä paikallisten suosimaan tapaan buschenschank-paikassa. Se on maatila, jossa sivutoimena on tarjolla ruokaa omalta tilalta muutamalle pöytäseurueelliselle. Tarjoiluihin kuuluu kinkkua ja erilaisia makkaroita, juustoa ja levitteitä. Tai yksinkertaisesti mitä nyt on saatavilla. Me söimme lihalautasemme ulkona istuen ja seuraten maatilan elämää ja eläimiä.

Guten Appetit!

Seuraavana päivänä teimme vierailun Villachin kaupunkiin. Sielläkin oli vanha kaupunki, mutta Villach ei ollut tunnelmaltaan tai arkkitehtuuriltaan yhtä viehättävä kuin Klagenfurt. Mielikuvaan ehkä vaikuttaa, että Mario on monesti kertonut Villachin olevan melko väkivaltainen ja vaarallinen yöaikaan.

Kaupunkikävelyn jälkeen vierailukohteenamme oli apinapuisto Villachin lähellä. Se oli metsikkö, jossa asuu 130 makakiapinaa. Apinoita oli tuotu sinne, sillä ne ovat ilmeisesti uhanalaisia kotimaassaan Japanissa. Puistossa ne saavat elää vapaana ja rauhassa. Teimme siellä oppaan johdolla 40 minuutin kävelykierroksen. Oli tosi mielenkiintoista seurata näiden apinoiden puuhastelua.

Apina ja pikkuapina

Päätimme Kärntenin reissun vierailemalla Marion vanhemmilla. Hänen äitinsä oli leiponut meitä varten sacherkakkua ja apfelstrudelia! Tämäkin oli tosi onnistunut matka, ja kohteesta sai niin paljon enemmän irti kun kulki paikallisten kanssa.

Hellettä ja jalkapalloa

Slovenian vaihto alkaa hiljalleen tulla loppua kohti. Tässä keväällä oli kausi, jolloin tuli aika koti-ikävä ja tunne, että voisi jo pian lähteä. Nyt kuitenkin taas on olo, että harmi kun vaihto loppuu. Meillä on enää alle viikko Suomeen paluuseen ja monet vaihtarit ovat jo lähteneet. Se on haikeaa, sillä nyt kun oli juuri ehtinyt ystävystyä ja tutustua ihmisiin kunnolla niin kaveripiiri hajoaakin yhtäkkiä. Olen kuitenkin varma, että pidän vaihtarikavereihini yhteyttä jatkossakin ja tapaan heitä uudestaan jossain vaiheessa. Tärkeimmiksi ystäviksi jäivät saksalaiset Elli ja Max, puolalainen Piotr sekä Mario ja Nadja Itävallasta. Myös saksalaisten Verenan ja Susin kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

Nyt on ollut koko kesäkuun hellettä ja lämpöasteita +25-30. Tässä oli lyhyt kylmä ja sateinen jakso, mutta nyt sää taas normalisoitui. On ollut kyllä mukavaa säätä, mutta kuumuus kyllä väsyttääkin. Joen rannan terasseilla tulee vietettyä paljon aikaa, oli tilaisuus mikä hyvänsä. Sadepäiviä lukuunottamatta en edes muista, milloin viimeksi on tullut syötyä lounasta ravintolan sisätiloissa!

Hellepäivä Ellin kanssa

Jalkapallon MM-kisat näkyvät ja kuuluvat täällä. Paikallisille on iso juttu, että pieni Sloveniakin oli mukana ja pärjasi kohtuullisesti. Ennen Englatin-pelin tappiota ja kisoista putoamista oli Ljubljanassa todellinen jalkapallohurmos päällä. Slovenian lippuja ja pelipaitoja näkyi paljon katukuvassa aina ennen pelejä. Mekin olemme katselleet jalkapalloa ahkeasti. Usein on tullut kaveriporukan kanssa nähtyä illalla ja mentyä johonkin terassille seuraamaan peliä. Useimmat Ljubljanan pubeista ja kuppiloista etenkin joen rannassa ovat hankkineet ison television ikkunalle, josta terassiväki voi katsella jalkapalloa.

Kroatian road trip: Pag-saari ja kotimatka

Viimeinen päävierailukohteemme Kroatiassa oli pitkulainen Pag-saari Zadarista pohjoiseen. Kroatialle kuuluu yli tuhat saarta, joten olihan jollain niistä pakko käydä. Pag oli helppo vaihtoehto, sillä sinne vei silta ja autotie, eikä siis tarvinnut mennä lautalla. Maisema muuttui jonkin verran siirryttäessä saarelle vehreältä mantereelta. Siellä oli hyvin kuivaa ja paikoittain suorastaan aavikkomaista.

Pagin aavikko

Pituusjärjestyksessä Piotr, Max ja Tiina

Pagin keskiosasta löytyy samanniminen kaupunki, jossa oli ihan hauska viettää vähän aikaa ja käydä syömässä. Jälleen yksi idyllinen vanha kaupunki. Saaren päätekeminen lienee kuitenkin rannoilla loikoilu ja uiminen. Mekin löysimme oman pienen rantakaistaleen, jonne asetuimme. Tänä vuonna kastoin sitten talviturkin Adrianmeressä ja vesi oli melko lämmintä. Ranta oli kuitenkin pikkukiveä, joten ei ollut niin miellyttävää kävellä veteen. Pag-reissu oli Kroatian matkan ehdottomasti rennoin. Aika kului vain rentoutuessa.

Meidän uimaranta

Viidentenä eli paluupäivänä lähdimme jo aamupäivällä moottoritietä pohjoiseen. Pysähdyimme Karlovacin kaupungissa, josta ei ihme kyllä löytynyt kovan etsinnän jälkeen sopivaa ruokapaikkaa. Kaupunki ei muutenkaan ollut järkin kiinnostava rannikon helmien jälkeen ja kaiken kukkuraksi saimme parkkisakon. Matka jatkui siis Slovenian puolelle Novo Mesto -kaupunkiin. Se oli jälleen söpö, mutta tällä kertaa Keski-Euroopan tyylinen vanha kaupunki. Se oli kiva paikka pysähtyä ruokailemaan.

Matka-auto

Kroatian reissu oli erittäin hauska ja onnistunut. Max ja Piotr olivat mukavaa matkaseuraa ja seurue sopivan kokoinen. Matkan aikana tuli ajettua yhteensä 1700 km. Kroatian moottoritiet olivat huippukunnossa, mutta myös tietullit olivat kalliit. Esimerkiksi Zagreb-Zadar-väli (lähes 300 km) maksoi noin 15 euroa. Lyhyemmillä matkoilla ajoimme maanteitä, joilla oli paremmat maisemat eikä matka-aika ollut ratkaisevasti pitempi.

Kaikkien Kroatian reissujeni perusteella maasta on jäänyt hyvin positiivinen kuva. Moderni ja täysin EU-kelpoinen maa. Oli kiva, että myös eurot kävivät maksuvaluuttana aika monessa paikassa. 1990-luvun sodasta ei ollut enää jälkeäkään. Ainoastaan silloin tällöin tienvarsilla näki julisteita "sotasankareista". Kroatia on luultavasti nyt parhaimmillan turistille. Kaikki palvelut ovat olemassa ja toimivat sekä hinnat ovat kohtuulliset. Turistien määrä ja hintataso lienevät kasvavan koko ajan. Saksa on kaikkein hyödyllisin kieli osata Kroatiassa, mikä oli englannin ylivaltaan tottuneille hassua. Ainoana miinuksena sain Kroatian tuliasina todella paljon ja isoja hyttysenpistoja. Ne ärsyyntyivät niin pahasti, että täytyi käydä lääkärissä.

Kroatian road trip: Trogir ja Split

Kuten edellisenäkin aamuna, söimme aamupalaa omalla parvekkeella nauttien aamuauringosta. Sitten matka jatkui rannikkoa pitkin yhä etelämmäksi. Ensimmäinen etappi oli Trogir. Se oli niin ikään historiallinen kaupunki ja Unescon suojelema. Vanha keskusta oli hassusti omalla saarellaan. Se oli aika pieni, joten ei mennyt kauaa kiertää vanha kaupunki. Rannikon kaikki vanhat kaupungit ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta arkkitehtuuriltaan ainakin omiin silmiini ne näyttävät samanlaisilta. Venetsian valtakunta oli hallinnut täälläkin, kuten Slovenian rannikolla, satoja vuosia.

Trogir

Kroatian toiseksi suurin kaupunki Split oli aivan Trogirin lähellä, joten tietysti menimme sinne. Se olikin selvästi suurin vierailemistamme kaupungeista. Splitin tärkein nähtävyys on roomalaisen keisari Diokletianuksen palatsi 300-luvulta. Palatsi oli käytännössä iso kompleksi Rooman aikaisia ja myös nuorempia rakennuksia. Se sisälsi kirkon, palatseja roomalaisille jumalille, kahviloita ja ihan vaan tavallisia taloja, joissa oli kauppoja. Palatsikompleksin ulkopuolellakin vanha kaupunki oli suht laaja ja mielenkiintoinen. Aika kului Splitissä muiden kaupunkikohteiden tapaan vaan kuljeksimalla keskustassa ja istuen kahviloissa. Kaupungissa olisi kernaasti viettänyt myös toisenkin päivän, sillä siellä on kuulemma esimerkiksi hyviä rantoja. Meillä oli kuitenkin vain muutama iltapäivän tunti aikaa, sillä halusimme palata ennen pimeän tuloa. Tuntuikin, että näimme Splitin olennaisimmat.

Diokletianuksen palatsi

Piispan patsas ja torni Splitissä

Päivän reissun jälkeen Bibinjessä vietimme joka ilta aikaa katsoen jalkapalloa telkkarista ja juoden vähän olutta huoneessa. Oli hieman harmillista, kun huone oli aina lämmennyt päivän aikana todella kuumaksi, mutta jos yritti avata parvekkeen ovea, niin hyttyset tulivat sisälle.

Kroatian road trip: Krka-kansallispuisto ja Šibenik

Toisena matkapäivänä otimme kurssin etelään. Tunnin ajomatkan päästä saavuimme Krkan kansallispuistoon. Heti alkuun meiltä rahastettiin kymmenisen euroja puiston sisäänpääsyystä. Se tuntui aika kalliilta, mutta kannatti maksaa. Krka oli rakennettu hyvin turistiystävälliseksi, muttei liian kaupalliseksi. Päätimme pysyä vain ison puiston alkupäässä ja lähdimme kulkemaan parin kilometrin kävelyreittiä pitkin luonnon helmassa. Pieniä järviä, vesiputouksia ja metsää oli ympärillä. Myös eläimiä näkyi: sammakoita, värikkäitä sudenkorentoja, sisiliskoja ja tietysti kaloja. Kansallispuiston nähtävyys numero yksi oli iso vesiputous. Aikaisemmat näkemäni vesiputoukset Sloveniassa ovat olleet kauniita, mutta tämä vie voiton superlatiiveissa. Aivan upea vesiputous! Krkan kansallispuisto oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Kannatti käydä!

Seuraava kohteemme oli puiston vieressä sijaitseva kaupunki Šibenik. Se oli myös yksi Dalmatian alueen rannikon vanhoista kaupungeista. Šibenik on tunnettu katedraalistaan, joka on Unescon perintökohde. Se olikin näyttävä. Vanha keskusta oli tosiaankin vanha, eikä osittainen sekoitus uutta ja vanhaa niin kuin Zadar. Kaupunkia hallitsi linnoitus ylhäällä kukkulalla. Kiipesimme sinne, mutta emme halunneet maksaa pääsymaksua. Linnoituksen sijasta menimme myöskin korkealla sijaitsevalle hautausmaalle. Haudat siellä olivat hyvin koristeellisia ja jopa uusimmissa hautakivissä oli vainajan kuva. Hautausmaalta oli kiva näkymä yli Šibenikin.

Šibenik. Me ja Piotr

Kroatian road trip: Zadar ja Bibinje

Meidän Slovenian vaihtarikevät huipentui viime viikolla tehtyyn Kroatian matkaan. Olin suunnitellut ja odottanut tätä reissua pitkän aikaa. Meidän matkaryhmään kuului meidän lisäksi hyvät Erasmus-ystävämme Max Saksasta ja Piotr Puolasta. Kulkupelinä meillä oli farmari-Megane, joka palveli erinomaisesti minun ja Rikun toimiessa kuskeina.

Riku Bibinjessä

Ajoimme neljä tuntia Ljubljanasta suoraan tukikotaamme Bibinjeen. Se oli söpö ja idyllinen kylä meren rannalla lähellä Zadarin kaupunkia. Meillä oli majoituksena neljän hengen huoneisto, joka oli juuri passeli ja edullinen. Heti ensimmäisellä lounaalla siirryimme maassa maan tavalla -linjalle ja söimme ćevapčićia, yleisbalkanilasta rasvaista jauhelihapötkylää.

Ćevapčići

Illemmalla menimme Zadariin. Mukava ja eläväinen kaupunki. Keskustan vanhojen rakennusten seassa oli myös paljon uusia taloja, joita selittänee kaupunkia tuhonneet toinen maailmansota ja viimeisin Kroatian sota. Vanha keskusta ei siis ollut niin yhtenäinen muihin rannikon kaupunkeihin verrattuna.

Kirkko 800-luvulta Zadarissa

Lisää vieraita ja reissut Pericnik-putoukselle, Rijekaan ja Opatijaan

Me saimme viimeiset vieraat kesäkuun alussa. Rikun vanhemmat tulivat Ljubljanaan ja samaan aikaan myös veljeni Jussi ja tyttöystävänsä Elina saapuivat Sloveniaan. Rikun porukoitten kanssa tehtiin samat turistikierrokset Ljubljanassa kuin ennenkin. Mentiin myös samoille perusretkille Blediin ja Triglavin kansallispuistoon sekä Piraniin.

Pohjoisen Bohinj- ja Triglav-reissuilla oli kuitenkin taas jotain uutta. Oli oikein kunnon hellepäivä, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä rauhaisalla Bohinj-järvelläkin. Jotkut myös uivat siellä. Vierailimme myös Pericnik-vesiputouksella. Se oli vielä hienompi kuin Savica-putous. Ja mikä parasta, vesiputouksen näki koko komeudessaan jo autotieltä, joten ei ollut pakollista lähteä kapuamaan jyrkkää ylämäkeä. Kannatti kyllä mennä pidemmällekin, sillä kävellen pääsi aika lähelle putousta ja tunsi kosteuden. Kävin myös putouksen takana kävelemässä.

Pericnik

Slovenian maaseutua

Jussin ja Elinan kanssa kävin retkellä Kroatian Rijekassa ja Opatijassa. Olin jostain matkaoppaasta lukenut, ettei Rijekassa ole juuri mitään turistille ja siksi yllätyinkin positiivisesti. Se oli ihan mukava kesäkaupunki. Aika paljon Triesten tyylinen, mutta tunnelmaltaan parempi. Sieltä jatkoimme viereiseen Opatijaan. Sekin oli nyt helteiden aikaan paljon eläväisempi. Uimareita ja vesiurheilua riitti. Opatijassa on kyllä tyyliä ja se oli mainio paikka viettää päivää istuen terassilla ja katsellen kaupunkia ja merta.

Kirkko Rijekassa

Opatija

Vieraita ja reissuja: Portorož ja Trieste

Toukokuun lopussa meidän luokse tuli pitkäksi viikonlopuksi Rikun kaverit Antti ja Juho. He majoittuivat meidän sohvalla. Ljubljanassa kävimme linnalla sekä nautimme kauniista ilmasta joen rannan terasseilla.

Hatut Ljubljanan kolmoissillalla

Vuokrasimme auton pariksi päiväksi. Lauantaina ajoimme rannikolle. Piranin sijaan menimme viereiseen Portorozin rantakaupunkiin. Se on vähän perinteisempi rantapaikka: täynnä hotelleja eikä kulttuurillisesti mitää nähtävää. Mekin asetuimme eräälle laiturille ottamaan aurinkoa. Portorozissa ei ollut hiekka- tai edes pikkukivirantaa, vaan merta reunusti betoninen jalkakäytävä, jossa oli paikoitellen rappusia mereen. Auringossa ei kuitenkaan jaksanut olla kovin pitkään eikä kaupungissa paljon muutakaan tekemistä ollut, joten jatkoimme matkaa.

Menimme Italian puolelle Triesteen. Slovenian rannikolta oli sinne hyvin lyhyt matka, sillä kaupunki sijaitsee aivan rajan tuntumassa. Triesten satama oli valtava, ja ajoimme sitä reunustavaa autotieta ties kuinka pitkään. Itse kaupunki vaikutti suurelta, vaikka siellä on vain 200 000 asukasta. Mahtipontisia rakennuksia oli paljon. Trieste oli Itävalta-Unkarin tärkein satamakaupunki ja arkkitehtuuria tuntui olevan paljon tältä ajalta. Emme viettäneet siellä paria tuntia enempää aikaa. Ruokapaikan hakeminen tuntui olevan tavallista vaikeampaa, suurilla kävelykaduilla oli kyllä tarjontaa kahviloista, mutta ravintolaa joutui etsimään. Sieluton hallintokaupunki oli mielikuva, joka Triestestä jäi.

Rantakatu Triestessä

Lauantai-iltana oli Euroviisujen finaalit ja meillä oli kotistudio. Meidän neljän lisäksi paikalla oli saksalaiset Elli ja Max, sekä Piotr Puolasta. Oli tosi hauskaa seurata esityksiä ja nauraa niille. Ilta huipentuikin pisteiden laskuun ja Saksan voittoon!

Sunnuntaina veimme pojat tutustumaan Blediin ja Triglavin luonnonpuistoon. Bledin järvellä oli juuri meneillään kansainväliset soutukilpailut. Sieltä menimme Bohinj-järvelle. Vesi oli tosi kirkasta ja kaloja näkyi paljon. Bohinj oli jälleen todella kaunis ja rauhoittava paikka. Jatkoimme matkaa edelleen Savica-vesiputoukselle. Tästä luonnonnähtävyydestä meiltä rahastettiin 2 € ja saimme kävellä 20 minuuttia ylämäkeen autopaikalta. Vesiputous oli kyllä mahtava ja kannatti käydä katsomassa.

Bohinj

Savica-putous

Ljubljanan lähiöissä

Meidän asuinalue on Bežigradin kaupunginosassa noin 3 km keskustasta pohjoiseen. Tällä kadulla ja läheisyydessä on keskiluokkaisia pientaloja. Alue on aika hyvä siinä mielessä, että se ei ole liian kaukana keskustasta mutta samalla hyvin rauhallinen. Täältä on hyvät kulkuyhteydet., sillä Bežigradia halkoo valtatie keskustaan Busseja menee arkipäivisin tosi tiuhaan. Alueella on paljon autokauppoja. Isompi ruokakauppa meiltä löytyy ihan kulman takaa. Jos muita kauppoja tai ylipäänsä mitään ihmeellisempaa tekemistä kaipaa, on lähdettävä keskustaan. Opiskelijalle Bežigrad on kuitenkin otollisella paikalla, sillä kolmen tiedekunnan kampukselle on lyhyt kävelymatka.

Olemme jonkin verran lenkkeilleet Bežigradissa ja vähän pohjoisempana Ježican alueella. Meiltä ei tarvitse kävellä kuin 15 minuuttia ja saapuu jo rauhaisille viljapelloille. On erikoista, että näin läheltä pääkaupungin keskustaa löytyy jo peltoja.

Ljubljanaa rumimmillaan. Nurmikko on rajattu tyylikkäästi

Olemme useasti lenkillä ihmetelleet Ježican lähiön arkkitehtuuria. Siellä on kymmeniä Jugoslavian aikaan rakennettuja betonikerrostaloja. Ne ovat niin uskomattoman rumia. Ja pihat ovat ääriään myöten täynnä autoja. Niitä on niin paljon, että nurmikoillekin parkkeerataan. Talon ulkoasusta voisia päätellä, että täällä ei suostu asumaan muut, kuin ne, joilla ei ole varaa parempaan. Ei tämä kuitenkaan täyttä slummia ole, sillä pihan autot ovat vähintään Tampereen tasoa. Slovenian autokanta on noin yleisesti ottaenkin uudempaa ja hienompaa kuin Suomessa.

Liikaa autoja

Välillä mietimme myös, miten paikallisilla on varaa asua omakotitaloissa. Talojen kulut ovat uskomattoman korkeat. Omakotitalon lämmitys voi maksaa talvella useita satoja euroja kuukaudessa. Ja tätä kun vertaa Slovenian palkkatasoon, niin ei siitä meidän laskelmien mukaan kauheasti ylimääräistä rahaa jää.

Retki Istrian niemimaalle ja Opatijaan

Tiistaina lähdimme vanhempieni kanssa Piraniin. Se lienee Slovenian-kävijän ehdoton vierailukohde. Kaupungissa ei ollut sinänsä mitään uutta, sillä kävimme siellä jo helmikuussa. Oli kuitenkin mukava, kun nyt oli lämmintä. Söimme lounasta ravintolan terassilla meren äärellä ja aurinko porotti. Piranissa aika kuluu vain istuen kahviloissa ja katsellen ihmisiä ja kauniita taloja. Vietimme yön keskinkertaisessa hostellissa Piranin keskustassa.

Keskiviikkoaamuna otimme autolla suunnan kohti Kroatiaa. Raja ylitettiin jo pian Piranin jälkeen ja se sujui jouhevasti. Ilman rajatarkastusta ei olisi huomannut maan vaihtumista. Kroatian puoleinen Istria näytti samalta kuin Sloveniassakin. Talot ja tiet olivat hyväkuntoisia, ja maisema oli verheää.

Rovinj

Pysähdyimme Rovinjin vanhaan rannikkokaupunkiin. Venetsia on hallinnut Rovinjia, kuten Piraniakin, satoja vuosia ja suurin osa keskustan rakennuksia näytti olevan tältä ajalta. Rovinj oli kuvauksellinen kaupunki, jossa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Näkymät merelle olivat kauniit ja vesi oli kirkasta. Kaupungissa oli kuitenkin ärsyttävän paljon turistikrääsän myyjiä, jotka haittasivat idyllistä tunnelmaa.


Ajoimme Istrian niemimaan keskiosan kylien läpi ja rannikkoa pitkin. Pysähdyimme välillä ihastelmaan maisemia. Autotie meni usein ylhäällä kukkulalla, josta oli mahtavia näkymiä merelle. Iltapäivällä saavuimme Kvarnerin maakuntaan ja Lovranin kaupunkiin. Tämäkin oli rannikkokaupunki, jossa oli pikkuruinen vanha keskusta.



Meren rantaa pitkin mutkitteli pieni kävelytie. Se oli kylttien mukaan rakennettu Itävalta-Unkarin keisaria varten. Päädyimme kävelemään tätä tietä pitkin noin 8 km aina Opatijaan saakka. Tietä reunustivat upeat 1800-luvulla rakennetut hienostopalatsit, joille oli usein rakennettu oma uimapaikka. Matkan varrella oli myös ravintoloita, joissa voi levähtää ja juoda jotain. Icicin kaupungissa Lovranin ja Opatijan välissä oli satama, jossa oli tosi paljon erittäin kalliita ja suuria veneitä. Opatijaan saavuttua oli jo niin tuulista, ettei voitu viipyä kauaa.

Keisarille rakennettu kävelytie rantaa pitkin

Torstaiaamuna ilmeni ongelma vuokra-auton kanssa, sillä sen rengas oli tyhjentynyt. Riku ja iskä joutuivat vaihtamaan vararenkaan hankalassa paikassa pienen pienellä parkkipaikalla vilkkaan tien varressa. Tämän jälkeen menimme vielä lyhyelle kaupunkikierrokselle Opatijaan. Kaupunki oli kyllä kaunis. Se oli täynnä 1800-luvun hienoja rakennuksia, jotka olivat nykyään pääosin kalliita hotelleja. Opatijan alueella oli huomattavasti saksalaisia ja itävaltalaisia turisteja. Meitäkin luultiin sellaisiksi. Olikin huvittavaa, kun puhuin sloveenia/kroaattia ja englantia, niin minulle vastattiin saksaksi!

Opatijan katukuvaa

Vieraita Tampereelta ja kiertelyä Bledin maisemissa

Vanhempani saapuivat viime perjantaina viikon lomamatkalle Sloveniaan. Hassua kun Suomessa on nyt epätavallisen lämmintä ja täällä taas epätavallisen kylmä, siis noin 18 astetta päivällä. Tuli heti tosi turisti olo, kun kierrettiin yhdessä Ljubljanan nähtävyyksiä. Näin myös suomalaisia huomattavan paljon. Taisivat tulla samalla Finnairin koneella vanhempieni kanssa ja nyt samaan aikaan kaupunkikierroksella. Turistien ja suomalaisten paljous yllätti myös siksi, ettemme yleensä liiku niin paljon vanhassa kaupungissa, jossa matakailijat nimenomaan parveilevat. Oli kyllä mielenkiintoista vaihtaa näkökulmaa ja roolia Ljubljanan asukkaasta turistiksi.

Näkymä linnan tornista

Kävimme syömässä joen rannassa ja kävelimme ympäri kaupunkia aika paljon. Tietysti menimme myös linnalle. Ensimmäisen kerran kävin myös linnan tornissa, mikä maksoi opiskelijalta 2 €. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen selkeällä säällä. Upeat näköalat! Iltapalaksi söimme balkanilaista "herkkua", rasvaista piirakkaa burekkia.

Äiti ja iskä burekilla

Maanantaina teimme retken Bledin kaupunkiin, josta muuten on maisemakuva tämän blogin yläpalkissa. Iskä meni samantien golfaamaan Bledin hienolle, Jugoslavian kuningasta varten rakennetulle kentälle. Me muut siirryimme Bledin kuuluisan järven äärelle. Se ei ollut kovin suuri ja siellä on pieni saari, jossa on kirkko. Oli sen verran tuulista, ettei kannattanut mennä soutelemaan. Kiipesimme pientä polkua ylös kaupungin linnalle. Oli melkoista rahastusta päästä edes linnan porttien sisäpuolelle, mutta se kannatti. Näkymät olivat huikeat alas järvelle ja sitä ympäröiville vuorille.

Bledin linnalta. Järvi on takana

Bledissä ei maisemien lisäksi löytynyt kiinnostavaa tekemistä koko päiväksi. Lähdimme siis ajelemaan. Oli tarkoitus katsastaa päänähtävyyksiä Triglavin kansallispuistossa, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, sillä meillä ei ollut karttaa ja opasteet olivat paikoitellen aika puutteelliset. Käväisimme Planican lentomäkeä ihmettelemässä. Oli se kyllä mahtavan suuri ja vastaavasti yleisö- ja parkkitilat pienet. En ihmettele yhtään, miksi kisojen aikaan paikka ruuhkautui niin pahasti.


Sitten ajoimme Bohinj-järvelle. Oli todella hienoja maisemia. Paljon metsää, jylhiä rinteitä, rauhaisa järvi ja vuolaita puroja. Täällä olisi voinut viettää paljon aikaa vain ihastellen maisemia ja kävellen luonnossa. Meidän kuitenkin piti palata Ljubljanaan ennen pimeän tuloa. Reissussa olikin mennyt jo koko päivä, vaikka etäisyydet eivät ole kovin pitkiä.

Bohinj-järvi

Vaihtariarkea

Minua pyydettiin kirjoittamaan arkielämästä täällä. On totta, että tähän blogiin on tullut kirjoiteltua lähinnä matkoista. Ehkä arki on niin arkea, että siitä ei tunnu olevan tarpeeksi sanottavaa. Tässä kerron siis jotain vaihtariarjesta!

Opiskelu on melko nimellistä täällä. Luentoja ei juurikaan ole ja vain muutama essee täytyy kirjoittaa. Kuten tuli jo aiemmin mainittua, Suomen tasoon tottuneena tiedekuntien toimintatavoissa hämmentää monet asiat. Tuntuu, ettei opettajia ja professoreita hirveästi kiinnosta, mitä me vaihtarit teemme tai millaisia kursseja meille tarjotaan. Se taas johtaa siihen, että ei kiinnosta panostaa opiskeluun kovin paljoa. Yritän tässä joka päivä vähän kirjotella esseetä. Olen huomannut tulleeni aika laiskaksi ja saamattomaksi kunnon päivä- ja opiskelurytmin puutteessa. Tuntuu kovin vaikealta keskittyä edes näihin vähäisiin hommiin.

Tämän lisäksi käydään tietysti joka päivä ravintolassa. Meillä on aikalailla vakiintunut 5-7 suosikkipaikkaa, joissa käydään useamman kerran kuussa. Nämä ovat kaikki opiskelijakuponkilistan kalliimmasta päästä (noin 4 €/lounas), mutta niissä saa myös parasta ja eniten ruokaa. Emme kokkaa kotona juuri koskaan. Opiskelijalounasetu on niin hyvä ja täyttää vatsan koko päiväksi.

Vapaa-aikaa kulutetaan käymällä lenkillä, hengaillen vain kotona tai tavaten kavereita. Käydään usein yhdessä syömässä tai illalla baarissa. Tässä vaiheessa vaihtoa on kaveriporukat aika vakiintuneet. Me ollaan pääosin saksalaisten ja itävaltalaisten seurassa. On siis löydetty mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on tosi hauska viettää aikaa!

Ljubljanan yöelämä ei ole välttämättä ihan meidän makuun. Pubeja ja baareja täällä on joka lähtöön, mutta klubit ei oikein nappaa. Metelkova-alue on suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Se on melko keskustassa sijaitseva muutaman rakennuksen muodostama autonominen alue. Siellä on useita vaihtoehtoklubeja, eikä poliisi valvo aluetta. Se tarkoittaa, että klubeissa saa polttaa ja tuoda jopa omia juomia sisälle. Metelkovassa on kiva käydä joskus, mutta usein meno on liian "vaihtoehtoista" omaan makuuni. Myöskään todella paksu tupakansavu ei miellytä.

Erasmus-bileitä on aika usein opiskelija-asuntolassa. Eräässä asuntolakompleksin rakennuksessa asuu ilmeisesti pelkkiä vaihtareita ja meno on sen mukaista. Yhteiskeittiö on tapahtumapaikkana mitä erilaisimmille teemabileille. Se on sitten liian paljon ihmisiä ja todella paljon melua. Bilettämisen ja vaihtaribileiden sijaan täällä on mukavampaa käydä muutamalla pubeissa tai pitää omat pienen piirin bileet jonkun kämpillä.

Itävaltaa kiertämässä: Salzburg ja maaseutua

Wienistä lähdimme jälleen autolla kohti Ylä-Itävallan osavaltiota, jossa Carolan vanhemmat asuvat. Oli hassua kun matkalla alkoi sataa rakeita niin rankasti, että liikenne pysähtyi hetkeksi täysin moottoriteillä!

Saavuimme Kirchbergin kylään keskelle maaseutua, noin 40 km Salzburgista. Carolan vanhemmilla oli iso, tosi itävaltalaistyylinen talo, jossa oli harjakatto ja pitkä parveke. Meille tarjottiin illalliseksi suuri lautasellinen kinkkuja, makkaroita, schnitzeleitä ja juustoa. Carolan vanhemmat eivät puhuneet englantia, joten jouduin laittamaan kaiken vähäisen saksan taitoni peliin!

Maanantaina lähdimme Salzburgin kaupunkiin. Sää ei ollut enää kovin lämmin, varmaan +10-15, ja oli kovin tuulista. Mainio kaupunki tämäkin. Keskusta oli upea vanhoine taloineen ja huokui menneen ajan vaurautta. Myöskään nykyisellään Salzburg ei ole mikään halpa paikka asua ja elää, vaan melko kallis Itävallan mittapuulla. Keskusta ei ollut kovin suuri, joten oli helppoa kierrellä aukiota ja kujia. Tulikin todennäköisesti nähtyä kaikki olennaisimmat Salzburgista.

Mozart syntyi täällä

Mozart oli läsnä joka puolella. Patsas pönötti keskustassa, kuulia myytiin joka paikassa ja aika monen kahvilankin nimi tuntui olevan jotan säveltäjään liittyvää. Tietysti katsastin myös Mozartin synnyintalon, jossa moni muukin turisti parveili. Salzburgissa oli monta aika hienoa kirkkoa ydinkeskustassa, joita kävin ihastelemassa. Myöskin pikkuruinen ja kaunis hautausmaa löytyi.

Puutarhassa

Uuvuttavan kaupunkikävelypäivän jälkeen menimme jälleen Carolan vanhemmille syömään ja myös yöksi. Carolan monitoimi-isä oli tehnyt itse olutta, viiniä, likööriä, leipää, voita ja juustoa, joita taas nautittiin. Oli tosi hauskaa viettää iltaa jälleen ihan aidosti itävaltalaiseen tapaan.


Tiistaiaamuna lähdin junalla takaisin kohti Ljubljanaa. Oli aivan mahtava reissu ja näin ja koin niin paljon. Tuli myös edulliseksi, kun ei tarvinnut majoituksesta maksaa ja välillä ruokittiinkin ilmaiseksi. Itävaltaan ehdottomasti uudestaankin!