Täällä kelpaa olla opiskelija

Saimme tällä viikolla viralliset opiskelijakortit ja niillä pääseekin nauttimaan reiluista etuuksista. Kuukauden bussilipun saa puoleen hintaan eli se on 17 €. Hölmöä on vaan, että kyseisen lipun voi ladata vain täysiä kuukausia kohden. Helmikuuhun saakka menemme busseissa siis kertamaksuilla (1 €).

Kaikkein paras opiskelijaetu on ehdottomasti ruokailun järjestyminen. Opiskelijat saavat ostaa joka kuukausi 20 kuponkia kaupungin ravintoloihin. Kupongit maksavat 1-4 € ja käyvät noin sataan ruokapaikkaan. Lounaaseen kuuluu useimmiten alkukeitto, salaatti, pääruoka ja jälkiruoka. Tässä järjestelmässä on todella hinta-laatusuhde kohdallaan. Ruokaa tulee usein niin paljon, ettei samana päivänä tarvitse juuri mitään enää syödä. Olemme tähän asti kokeilleet meksikolaista, kiinalaista, pizzeriaa sekä perinteisempää opiskelijaruokalaa tiedekunnassa. Vaikka Tampereellakin homma toimii ja ruoka on hyvää ja halpaa, tämä kyllä päihittää senkin mennen tullen. Emme olekaan tähän saakka juuri kokkailleen kotona.

Ylioppilaskunta Šou järjestää ilmeisesti aktiivisesti tapahtumia ja retkiä vaihtareille. Maanantaina katsastimme Parlament-pubin jokaviikkoisen kv-illan. Ihan mukavaa oli paitsi että kunnon meno alkoi vasta keskiyön jälkeen. Se on harmillista, sillä seuraavat viikot meillä on vielä aamuisin sloveenin tunnit.

Pari päivää sitten taas olimme luistelemassa Tivoli-puistossa. Luistimet olivat aika mielenkiintoiset, mutta alun haparoinnin jälkeen luistelu sujui oikein hyvin. Välillä tarjottiin lämmikkeeksi kuumaa viiniä. Hommaa säesti erittäin kulunut musiikki noin 90-luvulta. Mutta ihan hauskaa oli. Ensi viikolle lupailtiin laskettelureissua. Sinne aion ehdottomasti!

Tiina luistelemassa

Olemme tähän asti tutustuneet lähinnä kielikurssin muihin suomalaisiin. Olemme henganneet heidän kanssaan ja sitten olleet vain kaksin. Tuntuu siltä, että tähän asti kevään uudet vaihtarit ovat kaikki joko suomalaisia tai tsekkejä, ja molemmat tietysti pyörivät omiensa kanssa. Parin viikon päästä vasta suurin osa erasmuksista saapuukin.

Eilen illalla istuimme iltaa kämppisten ja slovenialaisten viinien kanssa. Oli mukava jutella ja tutustua vähän muihin talon asukkeihin. Slovenialainen viini on hyvää ja edullista, ja valikoima viineistä on laaja tavallisessa lähimarketissakin.

Viikonloppuna satoi paljon lunta. Kuvassa meidän asuintalo.

Medva govoriva slovensko!

On jo viikko vierähtänyt täällä ja kotiutuminen on hyvässä vauhdissa. Pari päivää sitten aurinko paistoi jonkin verran ja se teki heti hyisevästä ilmasta miellyttävämmän

Kielikurssi alkoi maanantaina ja se on sujunut oikein kivasti tähän saakka. Meitä on ryhmässä noin 20, joista yli puolet suomalaisia! Asiaa selittänee se, että kaikki slaavimaiden vaihtarit oli laitettu samaan ryhmään, jolloin he myös etenevät nopeammin. Opettajana on mukava nuori nainen ja etenemisvauhti sopiva. Kurssia on joka päivä 2,5 tuntia, joten jo tähän mennessä olemme oppineet vaikka mitä.

Sloveenin kieli on ihan hauskaa. Vaikeuksia tuottavat eniten s, š, z, ž, c ja č, sekä niiden erot. Joissain sanoissa oman ja opettajan lausumisen eroa ei vaan meinaa kuulla ja silti menee muka väärin. Hassua on myös, että yksikön ja monikon lisäksi sloveenista löytyy duaali, jota käytetään kun puhutaan vain kahdesta henkilöstä. Otsikkokin on olevinaan duaalissa ja tarkoittaa, että me kaksi puhumme sloveenia.

Riku käytti kieltä ensimmäisen kerran jo alkuviikosta ja tilasti 100g salamia tiskistä. Nyt osaamme sanoa joka paikassa dan (päivää), živjo (moi), hvala (kiitos) sekä numeroita. Yleisesti ihmiset täällä puhuvat tosi hyvin englantia. Ei ole tullut vielä vastaan mitään kommunikaatio-ongelmia. On kuitenkin kiva päästä käyttämään paikallista kieltä mahdollisuuksien mukaan.

Ljubljana ensinäkemältä

Pari ensimmäistä päivää Sloveniassa ovat nyt takana ja monia ensivaikutelmia on ehtinyt syntyä Sloveniasta ja Ljubljanasta. Tässä muutamia havaintoja.

Lentokoneesta käsin nähtynä maisemat ovat hyvin lumisia ja vuoristoisia ja lumen paljous yllätti vielä maassakin. Tiet ovat kuitenkin sulia tiesuolan käytön takia - lukuunottamatta tietysti jalkakäytäviä, joista useilla on puolimetrinen lumikasa ja polku siinä keskellä. Autoilijat ovat kuin Italiasta: ajavat kovaa kaupungissakin pienillä autoillaan. Kävelijän täytyy olla todellakin valppaana liikenteessä.

 

Matkalla lentokentältä kaupunkiin maisemat vaihtelivat pienistä ja miellyttävistä kylistä moottoriteitä reunustaviin betonilaatikoihin, jotka sosialistit ovat aikoinaan majapaikoikseen rakentaneet. Tullessa lähemmäksi kaupungin keskustaa alkoi Ljubljana muistuttaa hieman Helsinkiä harmaine virastotaloineen ja leveine katuineen - myös sää lisää tätä vaikutelmaa.

Asuntomme sijaitsee Bezigradin kaupunginosassa, jossa on pääosin erilaisia pientaloja. Täältä keskustaan lähtee suuri pääväylä, jota reunustaa mm. Ferrari-kauppa ja messukeskus sekä korkeita betonitaloja Jugoslavian ajoilta. Väylää pitkin keskustaan pääsee kävellen n. 25 minuutissa ja bussilla varsin nopeasti.

Tähän mennessä olemme käyneet pari kertaa myös ydinkeskustassa, joka näyttää synkeästä säästä huolimatta todella hienolta. Kuten Wikipedian artikkelissa osuvasti tiivistetään, on kaupunki sekoitus itävaltalaista arkkitehtuuria ja eteläeurooppalaisia vaikutteita.

Tiina ja lohikäärmepatsas

Kaiken kaikkiaan ensivaikutelma Ljubljanasta ja Slovneniasta on hyvä. Kolea sää on hieman vähentänyt intoa tutkia uusia paikkoja, mutta onneksi vuodenaika vaihtuu jo pian - Ljubljana ei ole kovin hyvä talvikohde matkailijalle. Sloveniasta on syntynyt vaikutelma sekoituksena eri piirteistä, joita maan naapurimaihin yleisesti liitetään: maa on kuin yhdistelmä Italiaa, Itävaltaa ja itäeurooppalaisia naapureita. Se, mikä on alkuperäistä Sloveniaa, on vielä epäselvää ja vaatii pidempää oleskelua maassa.

Terveisiä Tolstoinkadulta

Meidän tuutori -yllättäen pitkä musta mies (!)- oli ystävällinen ja tuli meitä vastaan lentoasemalle. Hän vei meidät autolla Tolstojevan asunnolle. Kämppä sijaitsee Bezigradin kaupunginosassa, keskustasta kolmisen kilometriä pohjoiseen. Alueella on paljon pientaloja, ja lähes kaikissa taloissa pihaa reunustaa aita, jossa on portti.

Asunnolle saavuttuamme meitä oli vastassa venäläinen kämppis Anastasia. Hän oli ystävällinen ja opetti kartasta jotain perusasioita. Asuntoon kuuluu olohuone, johon on yhdistetty pieni ruokasali, keittiö, kylpyhuone ja kolme huonetta.

Meidän huone on kuin pieni hotellihuone, jossa on suuri sänky ja seinustalla vaatekaapit. Ikkuna on takapihalle. Huoneen edellinen asukas oli jättänyt tänne jotain tavaroitaan ja vaatteitaan, joita hänen pitäisi tulla hakemaan pois ensi viikolla.

Ja sitten se pieni järkytys: huonetta ei oltu siivottu varmaan puoleen vuoteen. Ilma oli tunkkainen ja sängyn alla oli uskomattoman paljon pölyä. Huomasimme, että muillakaan kämppiksillä ei näköjään ole ihan samat siivousstandardit kuin meillä ja siivouskalusto on aika onnetonta. Esimerkiksi imuri ei toimi, joten pölyt lakaistaan harjalla vain suurpiirteisesti. Oli siis harmittavaa heti ruveta siivoamaan! En myöskään ymmärrä, kuinka huoneen edellinen asukki on kehdannut jättää paikat niin pölyisiksi seuraaville.

Kaiken kaikkiaan asunto on tämän parin päivän kokemuksen perusteella ihan jees. Täällä on saanut olla tosi rauhassa, eikä kämppiksiä juuri koskaan näe. He eivät ilmeisesti ole kiinnostuneita tutustumaan sen enempää. Vuokraisäntä kävi perjantai-iltana esittäytymässä ja vaikutti oikein mukavalta.

Kuva asunnon olohuoneesta

Asuminen

Asiat ovatkin menneet eteenpäin edellisestä blogikirjotuksesta. Saatiin postissa ihan viralliset hyväksymispaperit, yliopiston esite ja kaupungin kartta. Mutta mikä tärkentä, asuntoasia on edennyt.

Saatiin molemmat paikka opiskelija-asuntolasta. Ja mikäs se hassumpaa, että tamperelainen palaava vaihtari otti meihin samana päivänä yhteyttä ja tarjosi omaa huonettaan vuokralle! Olikin hämmentävää, kun kaksi tällaista uutista pompahti samaan aikaan. Olimme sitten tähän suomalaiseen tyttöön enemmänkin yhteydessä, esimerkiksi Skype-puhelun kautta. Hän lähetti asunnosta kuviakin ja kehui sitä kaikin puolin.

Me päädyttiin sitten ottaan se suomalaisen asunto ja peruttiin asuntola. Meitä odottaa siis Lljubjanassa (toivon mukaan!) noin 3km keskustasta sijaitseva rivitalo, jossa meillä kahdella on oma huone ja samassa huushollissa pari muuta vaihtarityttöa. Kuvien mukaan siellä on uudehko kalustus ja lupailtiin myös, että varusteluun kuuluu mm. pihagrilli ja tiskikone. Vuokraltaan kämppä on vähintäänkin tuplasti asuntolahinnaston, mutta luultavasti myös melko lailla parempi. Kuulemani mukaan vuokrataso Ljubljanassa on muutenkin Tampereen hinnoissa.

Asuntoasia näytti siis hoituvan kuin itsestään. Onkin mukava, kun jos jo saapumispäivänä pääsee "valmiiseen kotiin" eikä tarvitse punkata ekoja päiviä jossain hostellissa. Odotan mielenkiinnolla ja avoimin mielin tulevaa kämppää ja elämäni ensimmäistä kimppa-asumista.