Yhteenveto vaihtokeväästä

Nyt on oltu kolmisen viikkoa Suomessa ja kyllähän täälläkin on taas kiva olla! Ensimmäiseksi kun noustiin lentokoneesta Pirkkalan kentällä tuli nenään havumetsän tuoksu. Alkuun myös keskikesän valoisuus tuntui ihmeelliseltä. Sloveniassa illalla ja yöllä oli pilkkopimeää. Ensimmäiset päivät täällä käveltiin Tampereen keskustassa, käytiin torilla ostamassa herneitä ja mansikoita, sekä Riku söi heti mustaamakkaraa. Kesämökilläkin oli ihana käydä. Lämpötilan suhteen ei tullut paluushokkia, sillä Suomessakin on ollut ennätyksellinen helleaalto meneillään.

Slovenian-vaihdoista jäi hienoja muistoja käteen. Parasta olivat mukavat vaihtarikaverit, joihin tutustuimme, sekä upeat reissut. Opiskelumielessä tämä vaihto ei ollut paras mahdollinen. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut valita kursseja vain omalta laitokseltani ja kirjoittaa esseitä aidosti itselleni hyödyllisistä ja kiinnostavista aiheista. Olin vähän nirso kurssien valinnan suhteen, ja halusin opintoihin, joissa on luentoja ja vuorovaikutusta. Lopulta kaikki kurssini olivatkin enemmän tai vähemmän yksin työskentelyä ja esseen puserrusta. Esseistä tuli kuitenkin aika hyviä. Tein neljä kurssia yliopistolla, joista sain 21 op. Tämän lisäksi suoritin pari sloveenin kielikurssia.

Kuvaa Ljubljanan keskustasta. Iso valkoinen on yliopiston päärakennus

Vaihdon ainoa huono puoli oli meidän asunto. Ulkoisesti hieno ja viihtyisä kämppä olikin melkoinen murheenkryyni. Meidän kämppiksinä oli espanjalainen tyttö ja 40-vuotias serbinainen. He olivat useimmiten mukavia, mutta välillä kulttuurit törmäsivät aika ryminällä. Alkuun meillä oli erimielisyyksiä yksityisestä ja yhteisestä omaisuudesta. Me luokkaannuimme kun meidän tavaroita käytettiin kysymättä ja jotain jopa hukattiin. Serbinainen myös sai pariin otteeseen hämmästyttäviä raivokohtauksia. Kämppisten lisäksi myös vuokraisännän kanssa oli hankaluuksia. Samassa talossa asuvalla isännällä oli pieni mutta erittäin vihainen terrieri, joka keväällä ja kesällä oli aina ulkona. Pelkäsin tätä koiraa ja kerran se pääsi hyökkäämään kimppuuni ja puri farkkuihin reiän. Vuokraisäntä oli myös merkillinen mies. Useimmiten hän oli vähän liiankin tuttavallinen ja ystävällinen, mutta kerran hän sai mahdottoman raivokohtauksen ja alkoi uhkailemaan ja sanoi häätävänsä meidät talosta. Tilanne oli hyvin hämmentävä. Me kuulemma kyselimme liikaa emmekä tukeneet hänen yritystään petkuttaa verottajaa vuokrasumman kanssa. Lopulta tilanne normalisoitui ja hän pyysi anteeksi käytöstään.

Näin jälkeenpäin ongelmat asunnon kanssa lähinnä huvittavat, mutta siinä tilanteessa ei ollut hauskaa kun ongelmia tuli toisen perään. Etenkin häätöjupakka oli hyvin stressaava. Nyt on ollut niin rentoa asua omassa tutussa asunnossa täällä Tampereella.

Ljubljanalaisen opiskelijan parhaita etuja on ehdottomasti ruokakupongit. Järjestelmää ei voi kehua tarpeeksi. Sloveniassa tulikin syötyä ravintoloissa enemmän kuin aikaisemman koko elämäni aikana. Ne kerrat, kun laitoimme kotona kunnolla ruokaa voi laskea yhden käden sormilla! Se oli niin luksusta syödä hyvin ja hienosti joka päivä. Mutta täytyy myöntää, että ravintolaruokailukin alkaa tympimään kun sitä tekee tarpeeksi usein. Huomasin myös ikäväkseni, että olin vaihdon aikana lihonut muutaman kilon; kiitos ravintolaherkuttelun, lähes säännöllisen oluella käynnin ja liikunnan puutteen.

Rantakuppiloita joen äärellä

Sloveniassa tuli myös matkusteltua enemmän kuin koskaan lyhyen ajan sisällä. Maan sisällä oli mukava ja erittäin helppo tehdä pieniä päivämatkoja. Suosikkejani olivat Sloveniassa olivat Kranjska Goran lasketteluviikonloppu sekä useat retket Triglav-kansallispuistoon Bohinj-järvelle ja vesiputouksille. Kaksi suurempaa reissua olivat Itävallan ja Kroatian kiertomatkat. Upeita ja unohtumattomia matkoja molemmat. Monet vaihtareista kävivät kevään aikana myös Bosniassa, Serbiassa ja Montenegrossa. Me emme valitettavasti päässeet näissä maissa käymään. Etenkin Sarajevon sekä Dubrovnikin Kroatiassa haluaisin vielä kokea.

Tärkein asia, mitä vaihdosta jäi käteen taitavat olla uudet kaverit ympäri Eurooppaa. Tosin ympäri Eurooppaa on ehkä väärä termi, sillä me ystävystyimme vain saksalaisten, itävaltalaisten ja yhden puolaisen kanssa. Saksalaisten kanssa oli vaan todella helppo tulla juttuun, koska kulttuuri on suht läheinen Suomen kanssa. Ja lähes poikkeuksetta Erasmukset hengailivatkin karkeasti sanottuna Keski- ja Pohjois-Eurooppa yhdessä ja Välimeren kansalaiset keskenään. Täytyy rehellisesti sanoa, että joistain kansallisuuksista opin paljon uutta ja hyvää, mutta toisten kohdalla ennakkoluulot vahvistuivat.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on mainittava, että Ljubljana oli kyllä kiva kaupunki asua. Se on maan keskus ja tärkein kaupunki kaikilla mittareilla, mutta samaan aikaan myös sopivan pieni. Sillä on oma lämminhenkinen tunnelmansa ja vanha kaupunki Ljubljanica-joen äärellä on yksinkertaisesti idyllinen.

Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt, miksi EU syynää niin paljon rahaa tähän vaihto-ohjelmaan, millä harvemmin on mitään oikeata akateemista antia opiskelijoille. Erasmus on lähinnä pidennetty loma. Nyt kuitekin huomaan, mitä kaikkea hyötyä tästä onkaan. Vaihdossa jos missä itsenäistyy ja oppii selviytymään, kun elää omillaan vieraassa maassa ja kaikenlaista voi tulla vastaan. Kohdemaan sekä muiden vaihtareiden kulttuurista oppii paljon, sekä hyvässä että pahassa. Maassa asuessa kohteen oppii tuntemaan paljon syvällisemmin kuin satunnaisella lomamatkalla. Että kyllähän loppujen lopuksi EU tästä hyötyy ja runsaasti, kun Eurooppa tulee nuorille opiskelijoille oikeasti lähelle ja tutuksi. Olen Erasmus-kevään jälkeen niin monta kokemusta rikkaampi enkä pidä jatkossakaan mahdottomana ajatuksena muuttaa ulkomaille tietyksi ajaksi. Suosittelen ehdottomasti opiskelijavaihtoa!

Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille.

Pääaukio Prešernov trg

Hvala in nasvidenje Ljubljana, moje mesto!

Ljubljanan vahvuudet ja heikkoudet

Nyt kun vaihto on ohi ja Ljubljanassa tuli asuttua reilut viisi kuukautta, alkaa olla jo vähän perspektiiviä verrata Sloveniaa ja Suomea asuinpaikkana. Tässä siis havaintojamme hyvistä ja huonoista puolista Sloveniassa.

- Liikenne. Autoilija on ihan kuningas liikenteessä. Liikenne ei sinänsä ole kovin holtitonta ja hyvin uskaltaa ajaa teillä. Sen sijaan pysäköinti jaksaa ihmetyttää. Auton voi jättää ilmeisesti aivan mihin tahansa, kunhan laittaa hätävilkut päälle. Sellainenkin parkkeeraus näyttää olevan suosittua, jossa auto vie koko tilan jalkakäytävällä ja kävelijä joutuu koukkaamaan autotien kautta.

- Talvi. Viime talvi tuntui todella kylmältä, vaikka miinusasteita ei ollut paljon. Ilma on täällä kosteampaa kuin Suomessa, mikä lienee syynä. Myöskään lunta ei ole niin paljon kuin Suomessa, mutta silloin kun sitä on, niin jalkakäytäviä ei ainakaan lähiöissä hoideta, eivätkä niiden kunnossapidosta jaksa asukkaatkaan välittää. Autoteiden suolaaminenkaan ei ole kovin miellyttävää.

- Bussiaikataulut. Ljubljanan julkinen liikenne toimii ihan hyvin, sillä ei vaan ole aikatauluja. Bussipysäkeillä lukee vain, kuinka usein bussit kulkevat. Myös netistä voi tarkistaa, koska seuraavat autot menevät.

- Opiskelu. Yliopistolla tarjottavien kurssien taso ja etenkään organisointi eivät häikäisseet. Myös lukukauden lopuksi suoritusmerkintöjen hakeminen oli toimistosta toiseen ravaamista. On se suomalainen yliopisto aika kova kaikesta huolimatta!

- Asumiskustannukset. Meidän omakotitaloasunnon ylläpitokustannukset söivät uskomattomasti rahaa. Samaa tosin kuuli myös kerrostaloissa asuvilta. Etenkin talvikauden lämmitys maksaa niin paljon, etten käsitä miten paikallisella palkkatasolla siitä selviää. Vuokrahinnat ovat kutakuinkin Tampereen tasolla.

- Kierrätys. Etenkin pullonpalautus on aika alikehittynyttä. Tölkit heitetään suoraan sekajätteeseen ja kaupat huolivat takaisin vain harvat lasipullot. Meidän asuinkumppaneilla ja vuokraisännällä oli tapana heittää kaikki mahdollinen suoraan tavalliseen roskikseen.

- + Ruoka. Ljubljanasta löytyy paljon hyviä ja erityyppisiä ravintoloita. Toisaalta "slovenialainen" ruoka, joita monissa lounasravintoloissa tarjoillaan, ei saa kehuja ainakaan meiltä. Vaikutteita naapurimaista: tavallisia liharuokia, schnitzeleitä ja keskinkertaisia pastoja.

+ Kahvilakulttuuri. Kahvilat ovat miellyttäviä paikkoja viettää aikaa ja tarjontaa riittää. Hinnat ovat myös kohtuulliset. Suomalaistyylisestä itsepalvelusta ei ole tietoakaan, vaan tarjoilija palvelee paikassa kuin paikassa. Sen kun istuu pöytään vaan!

+ Maan koko, vaihtelevuus ja sijainti. Slovenia on mitä parhain kohde matkailulle, sillä se tarjoaa lyhyillä etäisyyksillä vaikka mitä: vuoristoa, järviä, rannikkoa, viinilaaksoja, linnoja, luolia ja kauniin pääkaupungin. Sijanti on on myös keskeisessä Euroopassa, josta ei ole pitkä matka kiinnostaviin naapurimaihin.

+ Historia. Slovenialla on kiinnostava historia aina antiikin ajasta Jugoslaviaan. Historia näkyy muun Keski-Euroopan tyyliin vanhojen kaupunkien arkkitehtuurissa ja linnoissa.

+ Turvallisuus. Slovenia tuntuu turvalliselta maalta ja ihmiset ovat rehellisiä toisilleen. Ljubljana on yöaikaan tosi rauhallinen ja humalaisiakin näkee hyvin vähän. Myöskään mistään taskuvarkaista en ole kenekään kuullut koskaan mainitsevan. Toivottavasti asia ei muutukaan Ljubljanan kasvavan turismin myötä.

+ Juomakulttuuri. Keskieurooppalaiseen tapaan alkoholia nautitaan kohtuudella eikä tapana ole örveltää humalassa.

+ Kevät ja kesä. On ihanaa, kun luonto herää kevääseen niin paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Myös terassikausi aukeaa varhain. Tämä kevät oli kuulemme erityisen kylmä, mutta mielestämme silti aika lämmin. Kesäkuu sen sijaan oli hyvin helteinen.

+ Ihmiset. Sloveenit ovat yleisesti ottaen ystävällisiä ja auttavaisia. Myös palvelukulttuuri on miellyttävää. Ihmiset ovat kielitaitoisia ja yleisesti osaavat paremmin englantia kuin suomalaiset.

+ Ulkona syöminen ja juominen. Edullista Suomeen verrattuna. Etenkin alkoholi on paljon halvempaa. Puolen litran olut on keskihinnaltaan 2,7 € Ljubljanan ravintoloissa.

+ Hintataso. Ravintoloiden lisäksi myös ruoka oli kaupoissa halvempaa. Myös esimerkiksi julkinen liikenne oli melko edullista. Sen sijaan vaatteet ja muu kulutustavara ovat Suomen hinnoissa.

+ Vuokra-autot. Teimme paljon pieniä päivämatkoja, ja aina kun oli 4-5 henkeä, kannatti vuokrata auto. Halvimman pikku-Clion sai jo 35 eurolla/päivä käyttämästämme vuokraamosta. Auto on ehdottomasti kätevin kulkuväline Sloveniassa, ja oli mukava ajellakin, sillä tiestö on hyvässä kunnossa ja moottoritiet uusia.

Münchenin kautta kotiin

Viikko sitten Ljubljana jäi taakse. Viimeiset päivät vietimme hoitaen asioita yliopistolla ja hengaillen kaupungilla. Kavereista jäljellä Ljubljanassa olivat enää Mario ja Nadja.

Vaihtokeväämme viimeinen matka sijoittui Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Matkustimme sinne junalla, mikä oli varsin edullista; yksisuuntainen matka maksoi vain 29 € ja kesti noin kuusi tuntia. Matkakohteen valintaa puolsi sekin, että Münchenista oli helppoa ja halpaa lentää suoraan Tampereelle, joten saatoimme yhdistää kotimatkaamme parin päivän kaupunkiloman. Ljubljanasta ei ollut saatavilla lentoyhteyttä Suomeen mihinkään järjelliseen hintaan.

Marienplatz

Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä. Olimme varanneet halvan ja hyvän hotellin suoraan rautatieasemaa vastapäätä, oli siis helppo rahdata rinkat ja laukut sinne. Olimme käyneet Münchenissä viimeksi juuri viime kesänä. Tykkäsimme kuitenkin kaupungista, joten oli mukava palatakin. Majapaikkakin oli sama, missä yövyimme viime vuonna. Edellisellä vierailulla olimme ehtineet jo näkemään monet päänähtävyydet, mutta tällaisesta miljoonakaupungista löytyi toki paljon uuttakin.

Ensimmäisenä iltana menimme suoraan läheisimpään biergarteniin, Augustineriin. Se oli valtava ulkoilmaravintola. Ja esimerkiksi kuuluisaan Hofbräuhausiin verrattuna täällä istuivat paikalliset. Oluet piti hakea itse tiskiltä ja niitä tarjottiin vain litran tuopeissa. Se oli hassua, sillä emme koskaan aikaisemmin olleet jouneet olutta niin suurista laseista. Juoman seuraksi ostimme jättikokoisen bretzel-rinkelin. Oli mukava vaan istua ja olla. Ihmisiä oli paljon liikkellä ja sää oli hyvin lämmin.

Augustiner-biergarten

Seuraavana päivänä kävelimme vain keskustassa keskusaukio Marienplatzin ja vanhan kaupungin alueella. Kävimme pyörähtämässä myös englantilaisessa puutarhassa, joka oli todella suuri viheralue keskellä kaupunkia. Tämäkin päivä vierähti vain ihmetellessä kaupungin vilskettä ja istuessa terasseilla. Olimme jo aika väsyneitä kaikesta matkustamisesta kevään aikana. München on kyllä kiva kesäinen suurkaupunki, jossa on oma tunnelmansa.

Perjantaina lensimme Münchenistä Riikan kautta Tampereelle ja siihen päättyi vaihtokevät.

Retki Kärnteniin

Itävaltalaiset ystävämme Mario ja Nadja kutsuivat meidät luoksensa Itävallan eteläisimpään osavaltioon Kärnteniin. Teimme sinne siis parin päivän matkan viime viikolla ja majoituimme heidän asuntoonsa Klagenfurtissa. Klagenfurtiin on Ljubljanasta vain tunnin ajomatka, mikä on todella hämmentävän lyhyt etäisyys.

Klagenfurt on viihtyisä noin 100 000 asukkaan kaupunki, jossa on kaunis vanha keskusta. Vietimme aika paljon aikaa vain pyörien keskustassa ja paikalliset esittelivät meille tärkeimmät rakennukset ja patsaat. Kärntenissä ja etenkin Klagenfurtissa asuu sloveenia puhuva vähemmistö. Myös kaverimme Nadja kuuluu tähän ryhmään.

Klagenfurtin kaupungin vieressä on turistien suosima Wörthersee-järvi. Mekin menimme tietysti sinne ja vuokrasimme porukalla sähköveneen käyttöömme pariksi tunniksi. Oli todella hauskaa ajella sillä. Järven vesi näytti tosi puhtaalta ja myös väri oli kauniin sininen. Taustalla häämöttivät vuoret. Keskemmällä järveä hyppäsimme kaikki veteen uimaan. Veden lämpö oli noin +20 ja ilman +25.

Riku ja Mario veneessä

Uimassa

Illalla kävimme syömässä paikallisten suosimaan tapaan buschenschank-paikassa. Se on maatila, jossa sivutoimena on tarjolla ruokaa omalta tilalta muutamalle pöytäseurueelliselle. Tarjoiluihin kuuluu kinkkua ja erilaisia makkaroita, juustoa ja levitteitä. Tai yksinkertaisesti mitä nyt on saatavilla. Me söimme lihalautasemme ulkona istuen ja seuraten maatilan elämää ja eläimiä.

Guten Appetit!

Seuraavana päivänä teimme vierailun Villachin kaupunkiin. Sielläkin oli vanha kaupunki, mutta Villach ei ollut tunnelmaltaan tai arkkitehtuuriltaan yhtä viehättävä kuin Klagenfurt. Mielikuvaan ehkä vaikuttaa, että Mario on monesti kertonut Villachin olevan melko väkivaltainen ja vaarallinen yöaikaan.

Kaupunkikävelyn jälkeen vierailukohteenamme oli apinapuisto Villachin lähellä. Se oli metsikkö, jossa asuu 130 makakiapinaa. Apinoita oli tuotu sinne, sillä ne ovat ilmeisesti uhanalaisia kotimaassaan Japanissa. Puistossa ne saavat elää vapaana ja rauhassa. Teimme siellä oppaan johdolla 40 minuutin kävelykierroksen. Oli tosi mielenkiintoista seurata näiden apinoiden puuhastelua.

Apina ja pikkuapina

Päätimme Kärntenin reissun vierailemalla Marion vanhemmilla. Hänen äitinsä oli leiponut meitä varten sacherkakkua ja apfelstrudelia! Tämäkin oli tosi onnistunut matka, ja kohteesta sai niin paljon enemmän irti kun kulki paikallisten kanssa.

Hellettä ja jalkapalloa

Slovenian vaihto alkaa hiljalleen tulla loppua kohti. Tässä keväällä oli kausi, jolloin tuli aika koti-ikävä ja tunne, että voisi jo pian lähteä. Nyt kuitenkin taas on olo, että harmi kun vaihto loppuu. Meillä on enää alle viikko Suomeen paluuseen ja monet vaihtarit ovat jo lähteneet. Se on haikeaa, sillä nyt kun oli juuri ehtinyt ystävystyä ja tutustua ihmisiin kunnolla niin kaveripiiri hajoaakin yhtäkkiä. Olen kuitenkin varma, että pidän vaihtarikavereihini yhteyttä jatkossakin ja tapaan heitä uudestaan jossain vaiheessa. Tärkeimmiksi ystäviksi jäivät saksalaiset Elli ja Max, puolalainen Piotr sekä Mario ja Nadja Itävallasta. Myös saksalaisten Verenan ja Susin kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

Nyt on ollut koko kesäkuun hellettä ja lämpöasteita +25-30. Tässä oli lyhyt kylmä ja sateinen jakso, mutta nyt sää taas normalisoitui. On ollut kyllä mukavaa säätä, mutta kuumuus kyllä väsyttääkin. Joen rannan terasseilla tulee vietettyä paljon aikaa, oli tilaisuus mikä hyvänsä. Sadepäiviä lukuunottamatta en edes muista, milloin viimeksi on tullut syötyä lounasta ravintolan sisätiloissa!

Hellepäivä Ellin kanssa

Jalkapallon MM-kisat näkyvät ja kuuluvat täällä. Paikallisille on iso juttu, että pieni Sloveniakin oli mukana ja pärjasi kohtuullisesti. Ennen Englatin-pelin tappiota ja kisoista putoamista oli Ljubljanassa todellinen jalkapallohurmos päällä. Slovenian lippuja ja pelipaitoja näkyi paljon katukuvassa aina ennen pelejä. Mekin olemme katselleet jalkapalloa ahkeasti. Usein on tullut kaveriporukan kanssa nähtyä illalla ja mentyä johonkin terassille seuraamaan peliä. Useimmat Ljubljanan pubeista ja kuppiloista etenkin joen rannassa ovat hankkineet ison television ikkunalle, josta terassiväki voi katsella jalkapalloa.

Kroatian road trip: Pag-saari ja kotimatka

Viimeinen päävierailukohteemme Kroatiassa oli pitkulainen Pag-saari Zadarista pohjoiseen. Kroatialle kuuluu yli tuhat saarta, joten olihan jollain niistä pakko käydä. Pag oli helppo vaihtoehto, sillä sinne vei silta ja autotie, eikä siis tarvinnut mennä lautalla. Maisema muuttui jonkin verran siirryttäessä saarelle vehreältä mantereelta. Siellä oli hyvin kuivaa ja paikoittain suorastaan aavikkomaista.

Pagin aavikko

Pituusjärjestyksessä Piotr, Max ja Tiina

Pagin keskiosasta löytyy samanniminen kaupunki, jossa oli ihan hauska viettää vähän aikaa ja käydä syömässä. Jälleen yksi idyllinen vanha kaupunki. Saaren päätekeminen lienee kuitenkin rannoilla loikoilu ja uiminen. Mekin löysimme oman pienen rantakaistaleen, jonne asetuimme. Tänä vuonna kastoin sitten talviturkin Adrianmeressä ja vesi oli melko lämmintä. Ranta oli kuitenkin pikkukiveä, joten ei ollut niin miellyttävää kävellä veteen. Pag-reissu oli Kroatian matkan ehdottomasti rennoin. Aika kului vain rentoutuessa.

Meidän uimaranta

Viidentenä eli paluupäivänä lähdimme jo aamupäivällä moottoritietä pohjoiseen. Pysähdyimme Karlovacin kaupungissa, josta ei ihme kyllä löytynyt kovan etsinnän jälkeen sopivaa ruokapaikkaa. Kaupunki ei muutenkaan ollut järkin kiinnostava rannikon helmien jälkeen ja kaiken kukkuraksi saimme parkkisakon. Matka jatkui siis Slovenian puolelle Novo Mesto -kaupunkiin. Se oli jälleen söpö, mutta tällä kertaa Keski-Euroopan tyylinen vanha kaupunki. Se oli kiva paikka pysähtyä ruokailemaan.

Matka-auto

Kroatian reissu oli erittäin hauska ja onnistunut. Max ja Piotr olivat mukavaa matkaseuraa ja seurue sopivan kokoinen. Matkan aikana tuli ajettua yhteensä 1700 km. Kroatian moottoritiet olivat huippukunnossa, mutta myös tietullit olivat kalliit. Esimerkiksi Zagreb-Zadar-väli (lähes 300 km) maksoi noin 15 euroa. Lyhyemmillä matkoilla ajoimme maanteitä, joilla oli paremmat maisemat eikä matka-aika ollut ratkaisevasti pitempi.

Kaikkien Kroatian reissujeni perusteella maasta on jäänyt hyvin positiivinen kuva. Moderni ja täysin EU-kelpoinen maa. Oli kiva, että myös eurot kävivät maksuvaluuttana aika monessa paikassa. 1990-luvun sodasta ei ollut enää jälkeäkään. Ainoastaan silloin tällöin tienvarsilla näki julisteita "sotasankareista". Kroatia on luultavasti nyt parhaimmillan turistille. Kaikki palvelut ovat olemassa ja toimivat sekä hinnat ovat kohtuulliset. Turistien määrä ja hintataso lienevät kasvavan koko ajan. Saksa on kaikkein hyödyllisin kieli osata Kroatiassa, mikä oli englannin ylivaltaan tottuneille hassua. Ainoana miinuksena sain Kroatian tuliasina todella paljon ja isoja hyttysenpistoja. Ne ärsyyntyivät niin pahasti, että täytyi käydä lääkärissä.

Kroatian road trip: Trogir ja Split

Kuten edellisenäkin aamuna, söimme aamupalaa omalla parvekkeella nauttien aamuauringosta. Sitten matka jatkui rannikkoa pitkin yhä etelämmäksi. Ensimmäinen etappi oli Trogir. Se oli niin ikään historiallinen kaupunki ja Unescon suojelema. Vanha keskusta oli hassusti omalla saarellaan. Se oli aika pieni, joten ei mennyt kauaa kiertää vanha kaupunki. Rannikon kaikki vanhat kaupungit ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta arkkitehtuuriltaan ainakin omiin silmiini ne näyttävät samanlaisilta. Venetsian valtakunta oli hallinnut täälläkin, kuten Slovenian rannikolla, satoja vuosia.

Trogir

Kroatian toiseksi suurin kaupunki Split oli aivan Trogirin lähellä, joten tietysti menimme sinne. Se olikin selvästi suurin vierailemistamme kaupungeista. Splitin tärkein nähtävyys on roomalaisen keisari Diokletianuksen palatsi 300-luvulta. Palatsi oli käytännössä iso kompleksi Rooman aikaisia ja myös nuorempia rakennuksia. Se sisälsi kirkon, palatseja roomalaisille jumalille, kahviloita ja ihan vaan tavallisia taloja, joissa oli kauppoja. Palatsikompleksin ulkopuolellakin vanha kaupunki oli suht laaja ja mielenkiintoinen. Aika kului Splitissä muiden kaupunkikohteiden tapaan vaan kuljeksimalla keskustassa ja istuen kahviloissa. Kaupungissa olisi kernaasti viettänyt myös toisenkin päivän, sillä siellä on kuulemma esimerkiksi hyviä rantoja. Meillä oli kuitenkin vain muutama iltapäivän tunti aikaa, sillä halusimme palata ennen pimeän tuloa. Tuntuikin, että näimme Splitin olennaisimmat.

Diokletianuksen palatsi

Piispan patsas ja torni Splitissä

Päivän reissun jälkeen Bibinjessä vietimme joka ilta aikaa katsoen jalkapalloa telkkarista ja juoden vähän olutta huoneessa. Oli hieman harmillista, kun huone oli aina lämmennyt päivän aikana todella kuumaksi, mutta jos yritti avata parvekkeen ovea, niin hyttyset tulivat sisälle.