Retki Kärnteniin

Itävaltalaiset ystävämme Mario ja Nadja kutsuivat meidät luoksensa Itävallan eteläisimpään osavaltioon Kärnteniin. Teimme sinne siis parin päivän matkan viime viikolla ja majoituimme heidän asuntoonsa Klagenfurtissa. Klagenfurtiin on Ljubljanasta vain tunnin ajomatka, mikä on todella hämmentävän lyhyt etäisyys.

Klagenfurt on viihtyisä noin 100 000 asukkaan kaupunki, jossa on kaunis vanha keskusta. Vietimme aika paljon aikaa vain pyörien keskustassa ja paikalliset esittelivät meille tärkeimmät rakennukset ja patsaat. Kärntenissä ja etenkin Klagenfurtissa asuu sloveenia puhuva vähemmistö. Myös kaverimme Nadja kuuluu tähän ryhmään.

Klagenfurtin kaupungin vieressä on turistien suosima Wörthersee-järvi. Mekin menimme tietysti sinne ja vuokrasimme porukalla sähköveneen käyttöömme pariksi tunniksi. Oli todella hauskaa ajella sillä. Järven vesi näytti tosi puhtaalta ja myös väri oli kauniin sininen. Taustalla häämöttivät vuoret. Keskemmällä järveä hyppäsimme kaikki veteen uimaan. Veden lämpö oli noin +20 ja ilman +25.

Riku ja Mario veneessä

Uimassa

Illalla kävimme syömässä paikallisten suosimaan tapaan buschenschank-paikassa. Se on maatila, jossa sivutoimena on tarjolla ruokaa omalta tilalta muutamalle pöytäseurueelliselle. Tarjoiluihin kuuluu kinkkua ja erilaisia makkaroita, juustoa ja levitteitä. Tai yksinkertaisesti mitä nyt on saatavilla. Me söimme lihalautasemme ulkona istuen ja seuraten maatilan elämää ja eläimiä.

Guten Appetit!

Seuraavana päivänä teimme vierailun Villachin kaupunkiin. Sielläkin oli vanha kaupunki, mutta Villach ei ollut tunnelmaltaan tai arkkitehtuuriltaan yhtä viehättävä kuin Klagenfurt. Mielikuvaan ehkä vaikuttaa, että Mario on monesti kertonut Villachin olevan melko väkivaltainen ja vaarallinen yöaikaan.

Kaupunkikävelyn jälkeen vierailukohteenamme oli apinapuisto Villachin lähellä. Se oli metsikkö, jossa asuu 130 makakiapinaa. Apinoita oli tuotu sinne, sillä ne ovat ilmeisesti uhanalaisia kotimaassaan Japanissa. Puistossa ne saavat elää vapaana ja rauhassa. Teimme siellä oppaan johdolla 40 minuutin kävelykierroksen. Oli tosi mielenkiintoista seurata näiden apinoiden puuhastelua.

Apina ja pikkuapina

Päätimme Kärntenin reissun vierailemalla Marion vanhemmilla. Hänen äitinsä oli leiponut meitä varten sacherkakkua ja apfelstrudelia! Tämäkin oli tosi onnistunut matka, ja kohteesta sai niin paljon enemmän irti kun kulki paikallisten kanssa.

Hellettä ja jalkapalloa

Slovenian vaihto alkaa hiljalleen tulla loppua kohti. Tässä keväällä oli kausi, jolloin tuli aika koti-ikävä ja tunne, että voisi jo pian lähteä. Nyt kuitenkin taas on olo, että harmi kun vaihto loppuu. Meillä on enää alle viikko Suomeen paluuseen ja monet vaihtarit ovat jo lähteneet. Se on haikeaa, sillä nyt kun oli juuri ehtinyt ystävystyä ja tutustua ihmisiin kunnolla niin kaveripiiri hajoaakin yhtäkkiä. Olen kuitenkin varma, että pidän vaihtarikavereihini yhteyttä jatkossakin ja tapaan heitä uudestaan jossain vaiheessa. Tärkeimmiksi ystäviksi jäivät saksalaiset Elli ja Max, puolalainen Piotr sekä Mario ja Nadja Itävallasta. Myös saksalaisten Verenan ja Susin kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

Nyt on ollut koko kesäkuun hellettä ja lämpöasteita +25-30. Tässä oli lyhyt kylmä ja sateinen jakso, mutta nyt sää taas normalisoitui. On ollut kyllä mukavaa säätä, mutta kuumuus kyllä väsyttääkin. Joen rannan terasseilla tulee vietettyä paljon aikaa, oli tilaisuus mikä hyvänsä. Sadepäiviä lukuunottamatta en edes muista, milloin viimeksi on tullut syötyä lounasta ravintolan sisätiloissa!

Hellepäivä Ellin kanssa

Jalkapallon MM-kisat näkyvät ja kuuluvat täällä. Paikallisille on iso juttu, että pieni Sloveniakin oli mukana ja pärjasi kohtuullisesti. Ennen Englatin-pelin tappiota ja kisoista putoamista oli Ljubljanassa todellinen jalkapallohurmos päällä. Slovenian lippuja ja pelipaitoja näkyi paljon katukuvassa aina ennen pelejä. Mekin olemme katselleet jalkapalloa ahkeasti. Usein on tullut kaveriporukan kanssa nähtyä illalla ja mentyä johonkin terassille seuraamaan peliä. Useimmat Ljubljanan pubeista ja kuppiloista etenkin joen rannassa ovat hankkineet ison television ikkunalle, josta terassiväki voi katsella jalkapalloa.

Kroatian road trip: Pag-saari ja kotimatka

Viimeinen päävierailukohteemme Kroatiassa oli pitkulainen Pag-saari Zadarista pohjoiseen. Kroatialle kuuluu yli tuhat saarta, joten olihan jollain niistä pakko käydä. Pag oli helppo vaihtoehto, sillä sinne vei silta ja autotie, eikä siis tarvinnut mennä lautalla. Maisema muuttui jonkin verran siirryttäessä saarelle vehreältä mantereelta. Siellä oli hyvin kuivaa ja paikoittain suorastaan aavikkomaista.

Pagin aavikko

Pituusjärjestyksessä Piotr, Max ja Tiina

Pagin keskiosasta löytyy samanniminen kaupunki, jossa oli ihan hauska viettää vähän aikaa ja käydä syömässä. Jälleen yksi idyllinen vanha kaupunki. Saaren päätekeminen lienee kuitenkin rannoilla loikoilu ja uiminen. Mekin löysimme oman pienen rantakaistaleen, jonne asetuimme. Tänä vuonna kastoin sitten talviturkin Adrianmeressä ja vesi oli melko lämmintä. Ranta oli kuitenkin pikkukiveä, joten ei ollut niin miellyttävää kävellä veteen. Pag-reissu oli Kroatian matkan ehdottomasti rennoin. Aika kului vain rentoutuessa.

Meidän uimaranta

Viidentenä eli paluupäivänä lähdimme jo aamupäivällä moottoritietä pohjoiseen. Pysähdyimme Karlovacin kaupungissa, josta ei ihme kyllä löytynyt kovan etsinnän jälkeen sopivaa ruokapaikkaa. Kaupunki ei muutenkaan ollut järkin kiinnostava rannikon helmien jälkeen ja kaiken kukkuraksi saimme parkkisakon. Matka jatkui siis Slovenian puolelle Novo Mesto -kaupunkiin. Se oli jälleen söpö, mutta tällä kertaa Keski-Euroopan tyylinen vanha kaupunki. Se oli kiva paikka pysähtyä ruokailemaan.

Matka-auto

Kroatian reissu oli erittäin hauska ja onnistunut. Max ja Piotr olivat mukavaa matkaseuraa ja seurue sopivan kokoinen. Matkan aikana tuli ajettua yhteensä 1700 km. Kroatian moottoritiet olivat huippukunnossa, mutta myös tietullit olivat kalliit. Esimerkiksi Zagreb-Zadar-väli (lähes 300 km) maksoi noin 15 euroa. Lyhyemmillä matkoilla ajoimme maanteitä, joilla oli paremmat maisemat eikä matka-aika ollut ratkaisevasti pitempi.

Kaikkien Kroatian reissujeni perusteella maasta on jäänyt hyvin positiivinen kuva. Moderni ja täysin EU-kelpoinen maa. Oli kiva, että myös eurot kävivät maksuvaluuttana aika monessa paikassa. 1990-luvun sodasta ei ollut enää jälkeäkään. Ainoastaan silloin tällöin tienvarsilla näki julisteita "sotasankareista". Kroatia on luultavasti nyt parhaimmillan turistille. Kaikki palvelut ovat olemassa ja toimivat sekä hinnat ovat kohtuulliset. Turistien määrä ja hintataso lienevät kasvavan koko ajan. Saksa on kaikkein hyödyllisin kieli osata Kroatiassa, mikä oli englannin ylivaltaan tottuneille hassua. Ainoana miinuksena sain Kroatian tuliasina todella paljon ja isoja hyttysenpistoja. Ne ärsyyntyivät niin pahasti, että täytyi käydä lääkärissä.

Kroatian road trip: Trogir ja Split

Kuten edellisenäkin aamuna, söimme aamupalaa omalla parvekkeella nauttien aamuauringosta. Sitten matka jatkui rannikkoa pitkin yhä etelämmäksi. Ensimmäinen etappi oli Trogir. Se oli niin ikään historiallinen kaupunki ja Unescon suojelema. Vanha keskusta oli hassusti omalla saarellaan. Se oli aika pieni, joten ei mennyt kauaa kiertää vanha kaupunki. Rannikon kaikki vanhat kaupungit ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta arkkitehtuuriltaan ainakin omiin silmiini ne näyttävät samanlaisilta. Venetsian valtakunta oli hallinnut täälläkin, kuten Slovenian rannikolla, satoja vuosia.

Trogir

Kroatian toiseksi suurin kaupunki Split oli aivan Trogirin lähellä, joten tietysti menimme sinne. Se olikin selvästi suurin vierailemistamme kaupungeista. Splitin tärkein nähtävyys on roomalaisen keisari Diokletianuksen palatsi 300-luvulta. Palatsi oli käytännössä iso kompleksi Rooman aikaisia ja myös nuorempia rakennuksia. Se sisälsi kirkon, palatseja roomalaisille jumalille, kahviloita ja ihan vaan tavallisia taloja, joissa oli kauppoja. Palatsikompleksin ulkopuolellakin vanha kaupunki oli suht laaja ja mielenkiintoinen. Aika kului Splitissä muiden kaupunkikohteiden tapaan vaan kuljeksimalla keskustassa ja istuen kahviloissa. Kaupungissa olisi kernaasti viettänyt myös toisenkin päivän, sillä siellä on kuulemma esimerkiksi hyviä rantoja. Meillä oli kuitenkin vain muutama iltapäivän tunti aikaa, sillä halusimme palata ennen pimeän tuloa. Tuntuikin, että näimme Splitin olennaisimmat.

Diokletianuksen palatsi

Piispan patsas ja torni Splitissä

Päivän reissun jälkeen Bibinjessä vietimme joka ilta aikaa katsoen jalkapalloa telkkarista ja juoden vähän olutta huoneessa. Oli hieman harmillista, kun huone oli aina lämmennyt päivän aikana todella kuumaksi, mutta jos yritti avata parvekkeen ovea, niin hyttyset tulivat sisälle.

Kroatian road trip: Krka-kansallispuisto ja Šibenik

Toisena matkapäivänä otimme kurssin etelään. Tunnin ajomatkan päästä saavuimme Krkan kansallispuistoon. Heti alkuun meiltä rahastettiin kymmenisen euroja puiston sisäänpääsyystä. Se tuntui aika kalliilta, mutta kannatti maksaa. Krka oli rakennettu hyvin turistiystävälliseksi, muttei liian kaupalliseksi. Päätimme pysyä vain ison puiston alkupäässä ja lähdimme kulkemaan parin kilometrin kävelyreittiä pitkin luonnon helmassa. Pieniä järviä, vesiputouksia ja metsää oli ympärillä. Myös eläimiä näkyi: sammakoita, värikkäitä sudenkorentoja, sisiliskoja ja tietysti kaloja. Kansallispuiston nähtävyys numero yksi oli iso vesiputous. Aikaisemmat näkemäni vesiputoukset Sloveniassa ovat olleet kauniita, mutta tämä vie voiton superlatiiveissa. Aivan upea vesiputous! Krkan kansallispuisto oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Kannatti käydä!

Seuraava kohteemme oli puiston vieressä sijaitseva kaupunki Šibenik. Se oli myös yksi Dalmatian alueen rannikon vanhoista kaupungeista. Šibenik on tunnettu katedraalistaan, joka on Unescon perintökohde. Se olikin näyttävä. Vanha keskusta oli tosiaankin vanha, eikä osittainen sekoitus uutta ja vanhaa niin kuin Zadar. Kaupunkia hallitsi linnoitus ylhäällä kukkulalla. Kiipesimme sinne, mutta emme halunneet maksaa pääsymaksua. Linnoituksen sijasta menimme myöskin korkealla sijaitsevalle hautausmaalle. Haudat siellä olivat hyvin koristeellisia ja jopa uusimmissa hautakivissä oli vainajan kuva. Hautausmaalta oli kiva näkymä yli Šibenikin.

Šibenik. Me ja Piotr

Kroatian road trip: Zadar ja Bibinje

Meidän Slovenian vaihtarikevät huipentui viime viikolla tehtyyn Kroatian matkaan. Olin suunnitellut ja odottanut tätä reissua pitkän aikaa. Meidän matkaryhmään kuului meidän lisäksi hyvät Erasmus-ystävämme Max Saksasta ja Piotr Puolasta. Kulkupelinä meillä oli farmari-Megane, joka palveli erinomaisesti minun ja Rikun toimiessa kuskeina.

Riku Bibinjessä

Ajoimme neljä tuntia Ljubljanasta suoraan tukikotaamme Bibinjeen. Se oli söpö ja idyllinen kylä meren rannalla lähellä Zadarin kaupunkia. Meillä oli majoituksena neljän hengen huoneisto, joka oli juuri passeli ja edullinen. Heti ensimmäisellä lounaalla siirryimme maassa maan tavalla -linjalle ja söimme ćevapčićia, yleisbalkanilasta rasvaista jauhelihapötkylää.

Ćevapčići

Illemmalla menimme Zadariin. Mukava ja eläväinen kaupunki. Keskustan vanhojen rakennusten seassa oli myös paljon uusia taloja, joita selittänee kaupunkia tuhonneet toinen maailmansota ja viimeisin Kroatian sota. Vanha keskusta ei siis ollut niin yhtenäinen muihin rannikon kaupunkeihin verrattuna.

Kirkko 800-luvulta Zadarissa

Lisää vieraita ja reissut Pericnik-putoukselle, Rijekaan ja Opatijaan

Me saimme viimeiset vieraat kesäkuun alussa. Rikun vanhemmat tulivat Ljubljanaan ja samaan aikaan myös veljeni Jussi ja tyttöystävänsä Elina saapuivat Sloveniaan. Rikun porukoitten kanssa tehtiin samat turistikierrokset Ljubljanassa kuin ennenkin. Mentiin myös samoille perusretkille Blediin ja Triglavin kansallispuistoon sekä Piraniin.

Pohjoisen Bohinj- ja Triglav-reissuilla oli kuitenkin taas jotain uutta. Oli oikein kunnon hellepäivä, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä rauhaisalla Bohinj-järvelläkin. Jotkut myös uivat siellä. Vierailimme myös Pericnik-vesiputouksella. Se oli vielä hienompi kuin Savica-putous. Ja mikä parasta, vesiputouksen näki koko komeudessaan jo autotieltä, joten ei ollut pakollista lähteä kapuamaan jyrkkää ylämäkeä. Kannatti kyllä mennä pidemmällekin, sillä kävellen pääsi aika lähelle putousta ja tunsi kosteuden. Kävin myös putouksen takana kävelemässä.

Pericnik

Slovenian maaseutua

Jussin ja Elinan kanssa kävin retkellä Kroatian Rijekassa ja Opatijassa. Olin jostain matkaoppaasta lukenut, ettei Rijekassa ole juuri mitään turistille ja siksi yllätyinkin positiivisesti. Se oli ihan mukava kesäkaupunki. Aika paljon Triesten tyylinen, mutta tunnelmaltaan parempi. Sieltä jatkoimme viereiseen Opatijaan. Sekin oli nyt helteiden aikaan paljon eläväisempi. Uimareita ja vesiurheilua riitti. Opatijassa on kyllä tyyliä ja se oli mainio paikka viettää päivää istuen terassilla ja katsellen kaupunkia ja merta.

Kirkko Rijekassa

Opatija

Vieraita ja reissuja: Portorož ja Trieste

Toukokuun lopussa meidän luokse tuli pitkäksi viikonlopuksi Rikun kaverit Antti ja Juho. He majoittuivat meidän sohvalla. Ljubljanassa kävimme linnalla sekä nautimme kauniista ilmasta joen rannan terasseilla.

Hatut Ljubljanan kolmoissillalla

Vuokrasimme auton pariksi päiväksi. Lauantaina ajoimme rannikolle. Piranin sijaan menimme viereiseen Portorozin rantakaupunkiin. Se on vähän perinteisempi rantapaikka: täynnä hotelleja eikä kulttuurillisesti mitää nähtävää. Mekin asetuimme eräälle laiturille ottamaan aurinkoa. Portorozissa ei ollut hiekka- tai edes pikkukivirantaa, vaan merta reunusti betoninen jalkakäytävä, jossa oli paikoitellen rappusia mereen. Auringossa ei kuitenkaan jaksanut olla kovin pitkään eikä kaupungissa paljon muutakaan tekemistä ollut, joten jatkoimme matkaa.

Menimme Italian puolelle Triesteen. Slovenian rannikolta oli sinne hyvin lyhyt matka, sillä kaupunki sijaitsee aivan rajan tuntumassa. Triesten satama oli valtava, ja ajoimme sitä reunustavaa autotieta ties kuinka pitkään. Itse kaupunki vaikutti suurelta, vaikka siellä on vain 200 000 asukasta. Mahtipontisia rakennuksia oli paljon. Trieste oli Itävalta-Unkarin tärkein satamakaupunki ja arkkitehtuuria tuntui olevan paljon tältä ajalta. Emme viettäneet siellä paria tuntia enempää aikaa. Ruokapaikan hakeminen tuntui olevan tavallista vaikeampaa, suurilla kävelykaduilla oli kyllä tarjontaa kahviloista, mutta ravintolaa joutui etsimään. Sieluton hallintokaupunki oli mielikuva, joka Triestestä jäi.

Rantakatu Triestessä

Lauantai-iltana oli Euroviisujen finaalit ja meillä oli kotistudio. Meidän neljän lisäksi paikalla oli saksalaiset Elli ja Max, sekä Piotr Puolasta. Oli tosi hauskaa seurata esityksiä ja nauraa niille. Ilta huipentuikin pisteiden laskuun ja Saksan voittoon!

Sunnuntaina veimme pojat tutustumaan Blediin ja Triglavin luonnonpuistoon. Bledin järvellä oli juuri meneillään kansainväliset soutukilpailut. Sieltä menimme Bohinj-järvelle. Vesi oli tosi kirkasta ja kaloja näkyi paljon. Bohinj oli jälleen todella kaunis ja rauhoittava paikka. Jatkoimme matkaa edelleen Savica-vesiputoukselle. Tästä luonnonnähtävyydestä meiltä rahastettiin 2 € ja saimme kävellä 20 minuuttia ylämäkeen autopaikalta. Vesiputous oli kyllä mahtava ja kannatti käydä katsomassa.

Bohinj

Savica-putous

Ljubljanan lähiöissä

Meidän asuinalue on Bežigradin kaupunginosassa noin 3 km keskustasta pohjoiseen. Tällä kadulla ja läheisyydessä on keskiluokkaisia pientaloja. Alue on aika hyvä siinä mielessä, että se ei ole liian kaukana keskustasta mutta samalla hyvin rauhallinen. Täältä on hyvät kulkuyhteydet., sillä Bežigradia halkoo valtatie keskustaan Busseja menee arkipäivisin tosi tiuhaan. Alueella on paljon autokauppoja. Isompi ruokakauppa meiltä löytyy ihan kulman takaa. Jos muita kauppoja tai ylipäänsä mitään ihmeellisempaa tekemistä kaipaa, on lähdettävä keskustaan. Opiskelijalle Bežigrad on kuitenkin otollisella paikalla, sillä kolmen tiedekunnan kampukselle on lyhyt kävelymatka.

Olemme jonkin verran lenkkeilleet Bežigradissa ja vähän pohjoisempana Ježican alueella. Meiltä ei tarvitse kävellä kuin 15 minuuttia ja saapuu jo rauhaisille viljapelloille. On erikoista, että näin läheltä pääkaupungin keskustaa löytyy jo peltoja.

Ljubljanaa rumimmillaan. Nurmikko on rajattu tyylikkäästi

Olemme useasti lenkillä ihmetelleet Ježican lähiön arkkitehtuuria. Siellä on kymmeniä Jugoslavian aikaan rakennettuja betonikerrostaloja. Ne ovat niin uskomattoman rumia. Ja pihat ovat ääriään myöten täynnä autoja. Niitä on niin paljon, että nurmikoillekin parkkeerataan. Talon ulkoasusta voisia päätellä, että täällä ei suostu asumaan muut, kuin ne, joilla ei ole varaa parempaan. Ei tämä kuitenkaan täyttä slummia ole, sillä pihan autot ovat vähintään Tampereen tasoa. Slovenian autokanta on noin yleisesti ottaenkin uudempaa ja hienompaa kuin Suomessa.

Liikaa autoja

Välillä mietimme myös, miten paikallisilla on varaa asua omakotitaloissa. Talojen kulut ovat uskomattoman korkeat. Omakotitalon lämmitys voi maksaa talvella useita satoja euroja kuukaudessa. Ja tätä kun vertaa Slovenian palkkatasoon, niin ei siitä meidän laskelmien mukaan kauheasti ylimääräistä rahaa jää.