Retkellä viinilaaksossa

Viime sunnuntaina oli taas uuden retken aika. Keräsimme viiden hengen porukan: me ja saksalaiset Elli, Susi sekä Max ja päätimme lähteä tutkimaan viinilaaksoja. Autoksi saimme edulliseen hintaan farmari-Opelin, joka olikin oikein passeli kokonsa puolesta. Autossa oli myös tarpeeksi vääntöä, että sillä pääsi hyvin ylös jyrkkiä pikkuteitä.

Matkan kohde oli siis tällä kertaa Vipava-laakso, Ljubljanasta noin 70 km lounaaseen päin. Lähdimme hyvissä ajoin aamulla matkaan, jotta olisi koko päivä aikaa. Laaksoa lähestyessä poistuimme moottoritieltä ja siirryimme lähes autioille pikkuteille. Pian alkoikin näkyä pikkukyliä ja viiniköynnöksiä. Maisemia oli tosi kiva katsella autosta. Siirryimme Vinska cestalle "viinitie", jonka varrella piti olla paljon viinitiloja. Olihan niitä, mutta muuten tie tuntui vievän aika umpimähkään ylös alas kukkuloita.

Ryhmäpotretti

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Stanjel, idyllinen ja vanha muurien ympäröimä pikkukylä. Käveltiin pitkin sen kapeita kujia ja käväistiin kauniissa puutarhassa. Aurinko porotti kuumasti. Stanjelista jatkettiin matkaa viinikylästä toiseen. Oli tarkoituksena vierailla jossain viinikellarissa, mutta sitten ajateltiin, että olisi varmaan pitänyt tehdä varaus etukäteen. Näytti olevan tosi hiljaista joka puolella. Mentiin lounaalle eräälle turistifarmille, joka oli auki. Turistifarmit ovat paikkoja, jossa on tarjolla ruokaa, majoitusta ja usein viiniäkin. Maisteltiin sitten farmin omia viinejä ja jokainen päätti ostaakin pullon. 1,5 litran viini maksoi 1,3 €. Hauskana yksityiskohtana tämän kylän vieressä oli kukkula, jonka yläpäässä luki suurin kirjaimin "Tito". Siis se Jugoslavian kuuluisa presidentti.

Stanjel

Sitten jatkettiin matkaa eteenpäin. Päädyttiin kuin huomaamatta Italian puolelle Gorizian kaupunkiin, joka on aivan rajalla. Se olikin heti tosi italialainen arkkitehtuuriltaan ja tunnelmaltaan. Mukava paikka tämäkin viettää kaunista päivää. Gorizia oli myös vanha kaupunki ja siellä oli erivärisiä taloja. Sitä hallitsi linna, jonne me myös käveltiin.

Viimeisenä etappina käytiin toisella turistifarmilla. Se oli todellinen maalaistalo, jossa oli kaneja, possuja ja lehmiä. Auringon jo laskiessa istahdettiin pihaan kivisen pöydän ympärille ja maistettiin tämän talon viiniä. Ljubljanaan saavuttiin takaisin vasta yhdeksän jälkeen. Oli tosi kiva, mutta myös uuvuttava retki!

Huhtikuun oleelliset

Viime viikon sunnuntaina meille tuli pariksi päiväksi kylään Carola Itävallasta. Carola oli ollut viime syksynä vaihtarina Tampereella ja olin tuutorina hänelle. Itävallan Grazista oli helppoa ja nopeaa tulla tänne pikkumatkalle, etenkin kun hän oli juuri hankkinut ison ja hienon Volvon, jota me Rikun kanssa ihmeteltiin. Sää oli sunnuntaista tiistaihin harmittavasti sateinen ja melko kylmä, eikä kovin ihanteellinen kaupungin tutkimiseen. Maanantaina vietettiin iltaa itävaltalaisten Marion ja Nadjan luona. Oli tosi hauskat pikku kekkerit, jossa maisteltiin muun muoassa Marion itse tekemää olutta.

Olut oli teemana myös pari viikkoa sitten. Kävimme vierailulla Union-panimossa. Sloveniassa on kaksi suurta olutmerkkiä; Union ja Lasko, ja kaikilla ihmisillä on oma suosikkinsa. Panimovierailu oli mielenkiintoinen. Ensin katsottiin propagandavideo panimon tuotteista, sitten vierailtiin museossa ja tutkittiin tuotantolinjastoja. Vierailu huipentui oluiden maisteluun. Parin tunnin ajan sai talon piikkiin juoda niin paljon olutta kuin jaksoi.

Meillä oli eilen sloveenin jatkokussin loppukoe. Hyvin tuntui menevän. Sloveenin kieltä on tässä opeteltu tammikuun lopulta lähtien. Se on ollut ihan kivaa. Jatkokurssin loppupuolella alkoi jo vähän puuduttamaan, kun kielioppisäännöt menee helposti sekaisin keskenään ja on pitänyt opetella yhä enemmän sanoja. Meidän sloveenin kielen käyttö on jäänyt pitkälti kauppa- ja ravintolasanastoksi. Kielikurssin paras anti onkin ollut se, että ymmärtää yleisimpiä puhe- ja kirjotettuja ilmauksia.

Kaupungintalo Ljubljanan vanhassa kaupungissa

Ljubljanica-joki. Kuva on maaliskuun lopulta ja nyt on jo virheämpää

Opiskelu eli esseiden kirjoitus etenee kiihtyvään tahtiin. Minun täytyy ainakin palauttaa omat esseet toukokuun loppuun mennessä. Onhan tässä vielä päiviä jäljellä, mutta vielä on tulossa pitkähkö Itävallan-matka ja vieraita meille alkaa saapuun toukokuun puolivälistä lähtien. Nyt vielä ilmaantui raju flunssa, joka pakottaa lepäämään. Vähän kyllä harmittaa, että alkukevät tuli laiskoteltua ja nyt olisi kouluhommien lisäksi niin paljon muutakin tekemistä.

Erasmus-elämä maistuu hyvin täällä. Ollaan tavattu mukavia muita vaihtareita ja löydetty oma porukkamme. Pakko kyllä myöntää, että kaipaa asioita Suomesta, kuten tuttua, kuitupitoista ja melko rasvatonta ruokaa. Mutta kyllä Ljubljana on kiva paikka asua tämän puoli vuotta. Nyt on kevät täällä varsin pitkällä. Nurmikko kasvaa, kukat kukkivat ja suurin osa puistakin alkaa vihertää. Lämpöasteet ovat aurinkoisina päivinä jo +20.

Tämmöisiä lounaita syödään joka päivä

Pääsiäisen viettoa

Viime viikolla kävimme ajamassa karting-autoilla, joka sekin oli yksi ylioppilaskunnan järjestämistä ohjelmista. En ollut koskaan kokeillut sitä aikaisemmin ja oli tosi hauskaa. Tuntui ihan formulakuskilta olla auton ratissa kaasuttelemassa!

Oli outoa, kun pitkäperjantai ei ole täällä vapaapäivä. Meillä oli ihan koulupäivä ja luentoja silloin. Viikonlopuksi yritettin suunnitella jotain pientä matkaa, koska suurin osa vaihtareista lähti johonkin pääsiäisreissuun, mutta olimme liian myöhään liikkeellä eikä parhaissa vuokraamoissa ollut enää vapaana autoja. Keksimme siis muuta ohjelmaa täällä Ljubljanassa.

Lauantaiaamuna lähdettiin saksalaisten Ellin ja Susin kanssa kaupungin ulkopuolella olevalle Smarna Gora -kukkulalle eräilemään. Kohde oli hyvä, koska sinne pääsi yhdellä paikallisbussilla suoraan täältä Bezigradista. Metsäinen kukkula oli noin 600 metriä korkea, ja sinne vei useita erilaisia polkuja. Nousu kesti noin tunnin verran ja välillä oli loivempaa ja jyrkempää. Että kyllä tunsi urheilleensa ylös päästyä! Ylhäällä oli jonkinlainen kappeli ja ravintola, jonka terassilla oli hyvä levähtää. Alastulo ei ollut paljon sen helpompaa, sillä tiet olivat mutaisia ja kivet liukkaita. Oli mukavaa viettää aikaa luonnon helmassa. Matkalla nähtiin muun muassa aaseja ja hanhia.

Illalla mentiin samalla porukalla hohtokeilaamaan. Joukkoon liittyi myös amerikkalainen Allan. Keilaus oli hurjan hauskaa ja siitäkin on aikaa, kun olen viimeksi kokeillut. Keilahalli oli vielä tosi uusi ja siisti, mikä lisäsi mukavuutta. Urheilupäivän päätteeksi käväistiin pubissa.

Sunnuntai eli pääsiäispäivä oli laiska päivä. Illemmalla meille tuli jälleen Elli ja Susi kylään. Meidän kämppikset ovat poissa koko pääsiäisen, joten oli luksusta että iso kämppä oli kokonaan meidän käytössä. Teimme illalliseksi hyvää pastasalaattia, nakkeja ja tottakai kananmunia. Keitimme ison kattilallisen munia, niitä oli yhteensä 17! Kun munat olivat kypsiä dippasimme niitä väriaineeseen, jolloin ne saivat tasaisen kauniin värin. Lopuksi askartelimme siirtokuvia munien kylkeen. Ja niistä tuli kyllä näteimpiä pääsiäismunia ikinä, eikä niitä raaski enää syödä! En koskaan tiennyt, että niitä voi koristella näin edistyksellisesti. Syönnin jälkeen katselimme meidän jättitelkkarista pari elokuvaa.