Retki Istrian niemimaalle ja Opatijaan

Tiistaina lähdimme vanhempieni kanssa Piraniin. Se lienee Slovenian-kävijän ehdoton vierailukohde. Kaupungissa ei ollut sinänsä mitään uutta, sillä kävimme siellä jo helmikuussa. Oli kuitenkin mukava, kun nyt oli lämmintä. Söimme lounasta ravintolan terassilla meren äärellä ja aurinko porotti. Piranissa aika kuluu vain istuen kahviloissa ja katsellen ihmisiä ja kauniita taloja. Vietimme yön keskinkertaisessa hostellissa Piranin keskustassa.

Keskiviikkoaamuna otimme autolla suunnan kohti Kroatiaa. Raja ylitettiin jo pian Piranin jälkeen ja se sujui jouhevasti. Ilman rajatarkastusta ei olisi huomannut maan vaihtumista. Kroatian puoleinen Istria näytti samalta kuin Sloveniassakin. Talot ja tiet olivat hyväkuntoisia, ja maisema oli verheää.

Rovinj

Pysähdyimme Rovinjin vanhaan rannikkokaupunkiin. Venetsia on hallinnut Rovinjia, kuten Piraniakin, satoja vuosia ja suurin osa keskustan rakennuksia näytti olevan tältä ajalta. Rovinj oli kuvauksellinen kaupunki, jossa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Näkymät merelle olivat kauniit ja vesi oli kirkasta. Kaupungissa oli kuitenkin ärsyttävän paljon turistikrääsän myyjiä, jotka haittasivat idyllistä tunnelmaa.


Ajoimme Istrian niemimaan keskiosan kylien läpi ja rannikkoa pitkin. Pysähdyimme välillä ihastelmaan maisemia. Autotie meni usein ylhäällä kukkulalla, josta oli mahtavia näkymiä merelle. Iltapäivällä saavuimme Kvarnerin maakuntaan ja Lovranin kaupunkiin. Tämäkin oli rannikkokaupunki, jossa oli pikkuruinen vanha keskusta.



Meren rantaa pitkin mutkitteli pieni kävelytie. Se oli kylttien mukaan rakennettu Itävalta-Unkarin keisaria varten. Päädyimme kävelemään tätä tietä pitkin noin 8 km aina Opatijaan saakka. Tietä reunustivat upeat 1800-luvulla rakennetut hienostopalatsit, joille oli usein rakennettu oma uimapaikka. Matkan varrella oli myös ravintoloita, joissa voi levähtää ja juoda jotain. Icicin kaupungissa Lovranin ja Opatijan välissä oli satama, jossa oli tosi paljon erittäin kalliita ja suuria veneitä. Opatijaan saavuttua oli jo niin tuulista, ettei voitu viipyä kauaa.

Keisarille rakennettu kävelytie rantaa pitkin

Torstaiaamuna ilmeni ongelma vuokra-auton kanssa, sillä sen rengas oli tyhjentynyt. Riku ja iskä joutuivat vaihtamaan vararenkaan hankalassa paikassa pienen pienellä parkkipaikalla vilkkaan tien varressa. Tämän jälkeen menimme vielä lyhyelle kaupunkikierrokselle Opatijaan. Kaupunki oli kyllä kaunis. Se oli täynnä 1800-luvun hienoja rakennuksia, jotka olivat nykyään pääosin kalliita hotelleja. Opatijan alueella oli huomattavasti saksalaisia ja itävaltalaisia turisteja. Meitäkin luultiin sellaisiksi. Olikin huvittavaa, kun puhuin sloveenia/kroaattia ja englantia, niin minulle vastattiin saksaksi!

Opatijan katukuvaa

Vieraita Tampereelta ja kiertelyä Bledin maisemissa

Vanhempani saapuivat viime perjantaina viikon lomamatkalle Sloveniaan. Hassua kun Suomessa on nyt epätavallisen lämmintä ja täällä taas epätavallisen kylmä, siis noin 18 astetta päivällä. Tuli heti tosi turisti olo, kun kierrettiin yhdessä Ljubljanan nähtävyyksiä. Näin myös suomalaisia huomattavan paljon. Taisivat tulla samalla Finnairin koneella vanhempieni kanssa ja nyt samaan aikaan kaupunkikierroksella. Turistien ja suomalaisten paljous yllätti myös siksi, ettemme yleensä liiku niin paljon vanhassa kaupungissa, jossa matakailijat nimenomaan parveilevat. Oli kyllä mielenkiintoista vaihtaa näkökulmaa ja roolia Ljubljanan asukkaasta turistiksi.

Näkymä linnan tornista

Kävimme syömässä joen rannassa ja kävelimme ympäri kaupunkia aika paljon. Tietysti menimme myös linnalle. Ensimmäisen kerran kävin myös linnan tornissa, mikä maksoi opiskelijalta 2 €. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen selkeällä säällä. Upeat näköalat! Iltapalaksi söimme balkanilaista "herkkua", rasvaista piirakkaa burekkia.

Äiti ja iskä burekilla

Maanantaina teimme retken Bledin kaupunkiin, josta muuten on maisemakuva tämän blogin yläpalkissa. Iskä meni samantien golfaamaan Bledin hienolle, Jugoslavian kuningasta varten rakennetulle kentälle. Me muut siirryimme Bledin kuuluisan järven äärelle. Se ei ollut kovin suuri ja siellä on pieni saari, jossa on kirkko. Oli sen verran tuulista, ettei kannattanut mennä soutelemaan. Kiipesimme pientä polkua ylös kaupungin linnalle. Oli melkoista rahastusta päästä edes linnan porttien sisäpuolelle, mutta se kannatti. Näkymät olivat huikeat alas järvelle ja sitä ympäröiville vuorille.

Bledin linnalta. Järvi on takana

Bledissä ei maisemien lisäksi löytynyt kiinnostavaa tekemistä koko päiväksi. Lähdimme siis ajelemaan. Oli tarkoitus katsastaa päänähtävyyksiä Triglavin kansallispuistossa, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, sillä meillä ei ollut karttaa ja opasteet olivat paikoitellen aika puutteelliset. Käväisimme Planican lentomäkeä ihmettelemässä. Oli se kyllä mahtavan suuri ja vastaavasti yleisö- ja parkkitilat pienet. En ihmettele yhtään, miksi kisojen aikaan paikka ruuhkautui niin pahasti.


Sitten ajoimme Bohinj-järvelle. Oli todella hienoja maisemia. Paljon metsää, jylhiä rinteitä, rauhaisa järvi ja vuolaita puroja. Täällä olisi voinut viettää paljon aikaa vain ihastellen maisemia ja kävellen luonnossa. Meidän kuitenkin piti palata Ljubljanaan ennen pimeän tuloa. Reissussa olikin mennyt jo koko päivä, vaikka etäisyydet eivät ole kovin pitkiä.

Bohinj-järvi

Vaihtariarkea

Minua pyydettiin kirjoittamaan arkielämästä täällä. On totta, että tähän blogiin on tullut kirjoiteltua lähinnä matkoista. Ehkä arki on niin arkea, että siitä ei tunnu olevan tarpeeksi sanottavaa. Tässä kerron siis jotain vaihtariarjesta!

Opiskelu on melko nimellistä täällä. Luentoja ei juurikaan ole ja vain muutama essee täytyy kirjoittaa. Kuten tuli jo aiemmin mainittua, Suomen tasoon tottuneena tiedekuntien toimintatavoissa hämmentää monet asiat. Tuntuu, ettei opettajia ja professoreita hirveästi kiinnosta, mitä me vaihtarit teemme tai millaisia kursseja meille tarjotaan. Se taas johtaa siihen, että ei kiinnosta panostaa opiskeluun kovin paljoa. Yritän tässä joka päivä vähän kirjotella esseetä. Olen huomannut tulleeni aika laiskaksi ja saamattomaksi kunnon päivä- ja opiskelurytmin puutteessa. Tuntuu kovin vaikealta keskittyä edes näihin vähäisiin hommiin.

Tämän lisäksi käydään tietysti joka päivä ravintolassa. Meillä on aikalailla vakiintunut 5-7 suosikkipaikkaa, joissa käydään useamman kerran kuussa. Nämä ovat kaikki opiskelijakuponkilistan kalliimmasta päästä (noin 4 €/lounas), mutta niissä saa myös parasta ja eniten ruokaa. Emme kokkaa kotona juuri koskaan. Opiskelijalounasetu on niin hyvä ja täyttää vatsan koko päiväksi.

Vapaa-aikaa kulutetaan käymällä lenkillä, hengaillen vain kotona tai tavaten kavereita. Käydään usein yhdessä syömässä tai illalla baarissa. Tässä vaiheessa vaihtoa on kaveriporukat aika vakiintuneet. Me ollaan pääosin saksalaisten ja itävaltalaisten seurassa. On siis löydetty mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on tosi hauska viettää aikaa!

Ljubljanan yöelämä ei ole välttämättä ihan meidän makuun. Pubeja ja baareja täällä on joka lähtöön, mutta klubit ei oikein nappaa. Metelkova-alue on suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Se on melko keskustassa sijaitseva muutaman rakennuksen muodostama autonominen alue. Siellä on useita vaihtoehtoklubeja, eikä poliisi valvo aluetta. Se tarkoittaa, että klubeissa saa polttaa ja tuoda jopa omia juomia sisälle. Metelkovassa on kiva käydä joskus, mutta usein meno on liian "vaihtoehtoista" omaan makuuni. Myöskään todella paksu tupakansavu ei miellytä.

Erasmus-bileitä on aika usein opiskelija-asuntolassa. Eräässä asuntolakompleksin rakennuksessa asuu ilmeisesti pelkkiä vaihtareita ja meno on sen mukaista. Yhteiskeittiö on tapahtumapaikkana mitä erilaisimmille teemabileille. Se on sitten liian paljon ihmisiä ja todella paljon melua. Bilettämisen ja vaihtaribileiden sijaan täällä on mukavampaa käydä muutamalla pubeissa tai pitää omat pienen piirin bileet jonkun kämpillä.

Itävaltaa kiertämässä: Salzburg ja maaseutua

Wienistä lähdimme jälleen autolla kohti Ylä-Itävallan osavaltiota, jossa Carolan vanhemmat asuvat. Oli hassua kun matkalla alkoi sataa rakeita niin rankasti, että liikenne pysähtyi hetkeksi täysin moottoriteillä!

Saavuimme Kirchbergin kylään keskelle maaseutua, noin 40 km Salzburgista. Carolan vanhemmilla oli iso, tosi itävaltalaistyylinen talo, jossa oli harjakatto ja pitkä parveke. Meille tarjottiin illalliseksi suuri lautasellinen kinkkuja, makkaroita, schnitzeleitä ja juustoa. Carolan vanhemmat eivät puhuneet englantia, joten jouduin laittamaan kaiken vähäisen saksan taitoni peliin!

Maanantaina lähdimme Salzburgin kaupunkiin. Sää ei ollut enää kovin lämmin, varmaan +10-15, ja oli kovin tuulista. Mainio kaupunki tämäkin. Keskusta oli upea vanhoine taloineen ja huokui menneen ajan vaurautta. Myöskään nykyisellään Salzburg ei ole mikään halpa paikka asua ja elää, vaan melko kallis Itävallan mittapuulla. Keskusta ei ollut kovin suuri, joten oli helppoa kierrellä aukiota ja kujia. Tulikin todennäköisesti nähtyä kaikki olennaisimmat Salzburgista.

Mozart syntyi täällä

Mozart oli läsnä joka puolella. Patsas pönötti keskustassa, kuulia myytiin joka paikassa ja aika monen kahvilankin nimi tuntui olevan jotan säveltäjään liittyvää. Tietysti katsastin myös Mozartin synnyintalon, jossa moni muukin turisti parveili. Salzburgissa oli monta aika hienoa kirkkoa ydinkeskustassa, joita kävin ihastelemassa. Myöskin pikkuruinen ja kaunis hautausmaa löytyi.

Puutarhassa

Uuvuttavan kaupunkikävelypäivän jälkeen menimme jälleen Carolan vanhemmille syömään ja myös yöksi. Carolan monitoimi-isä oli tehnyt itse olutta, viiniä, likööriä, leipää, voita ja juustoa, joita taas nautittiin. Oli tosi hauskaa viettää iltaa jälleen ihan aidosti itävaltalaiseen tapaan.


Tiistaiaamuna lähdin junalla takaisin kohti Ljubljanaa. Oli aivan mahtava reissu ja näin ja koin niin paljon. Tuli myös edulliseksi, kun ei tarvinnut majoituksesta maksaa ja välillä ruokittiinkin ilmaiseksi. Itävaltaan ehdottomasti uudestaankin!

Itävaltaa kiertämässä: Wien

Wieniin saavuttua perjantai-iltana veimme auton parkkitaloon. Se oli melko edullista: kolmen päivän parkkeerauksesta maksoimme 6 €. Parkkihallista otimme bussin keskustaan, jossa asui Carolan ystävä Rainer. Hänen luonaan majoituimme pari yötä. Rainer siis asui melko keskustassa, vanhassa talossa. Huoneisto oli melko iso ja sotkuinen ja siellä eleli myös kameleontti-lemmikki, joka ei onneksi poistunut suuresta kotikasvistaan.

Vapunpäivänä lauantaina lähdimme hyvän aamupalan avulla tutkimaan kaupunkia. Wien oli todella iso ja oli valtava harppaus saapua sinne Grazista, joka on sentään Itävallan toiseksi suurin kaupunki. Ensivaikutelmat Wienistä toivat mieleen Münchenin, tai oikeastaan minkä tahansa muun suurkaupungin. Historiallista ydinkeskustaa lähestyessä alkoi ilmaantua toinen toistaan mahtipontisempia, keisarikunnan aikana pystytettyjä rakennuksia. Niitä juuri, joista Wien tunnetaan. Oli mukavaa, kun Rainer oli paikallisoppaana ja osasi kertoa myös kaupungin ja rakennusten historiasta.

Wieniläiset kuulemma viettävät vappua Prater-puistossa, joten mekin menimme sinne. Puisto oli valtava ja siellä oli paljon viheralueita, sekä huvipuisto. Olikin paljon ihmisiä liikkeellä ja he viettivät päivää vain hengaillen nurmikolla. Mekin loikoilimme siellä monta tuntia. Illalla tehtiin kotiruokaa ja oltiin vaan. Tulin tosi hyvin juttuun Rainer-isännän kanssa ja keskusteltavaa olisi riittänyt vaikka koko yö.

Riesenrad-maailmanpyörä Praterissa

Seuraavana päivänä lähdimme Carolan kanssa metrolla Schönbrunnin linnalle. Se oli keisarikunnan hallitsijoiden, Habsburgien kesäasunto. Palatsi oli todella suuri ja sen alueisiin kuului myös isoja puistoja ja eläintarha. Moni muukin turisti oli löytänyt tiensä sinne. Mentiin opastetulle kierrokselle linnan huoneisiin. Oli melko kallista, noin 12 €, mutta ehdottomasti sen arvoista. Kierros oli erittäin mielenkiintoinen. Sen jälkeen vielä pyörittiin jonkin aikaa puutarhassa.

Schönbrunnista. Kaupunki taustalla.

Linnavierailun jälkeen lähdettiin Wienistä eteenpäin. Tästäkin kaupungista jäi tunne, että täytyy ainakin kerran palata. Tämän kokoisen suurkaupungin tutkimiseen tarvitaan enemmän kuin pari päivää. Jäi esimerkiksi paljon kiinnostavia museoita, joissa voisi käydä.

Itävaltaa kiertämässä: Graz

Olin koko kevään hautonut reissua Itävaltaan ystäväni Carolan luokse. Hän suunnitteli meille kuuden päivän kiertomatkan, jossa nähtäisiin Graz, Wien, Salzburg ja vähän maaseutuakin. Itävallan-matkasta on niin paljon kerrottavaa, että jaan eri kaupungit omiin blogiteksteihinsä.

Torstaina päivällä siis lähdin matkaan kohti Grazia. Olin löytänyt autokyydin vaihtareiden sähköpostilistalta, mikä tulikin huimasti halvemmaksi kuin junamatka. Parin tunnin köröttelyn jälkeen oltiinkin jo perillä ja menin saman tien Carolan kämpille. Ensimmäinen ilta meni kuitenkin täysin pieleen, sillä mulla nousi yhtäkkiä kova kuume ja jäin aivan potilaaksi. Onneksi sain illalla syödäkseni vähän itävaltalaista kotiruokaa ja jälkkäriksi apfelstrudelia.

Uhrturm

Perjantaina, eli vapunaattona olin jo parempi ja lähdettiin kaupunkia kiertämään. Oli tosi lämmin päivä, ainakin +26. Pidin Grazin kaupungista tosi paljon. Se oli sopivan kokoinen ja hintatasoltaan melko edullinen. Kävimme kaupungin yllä olevalla kukkulalla, jossa sijatsee kuuluisa kellotorni.

Kaupunkinäkymää

Ylipäänsä Grazista jäi tosi positiivinen kuva, johon tosin mahtava sää lienee myös vaikuttanut. Melko samanlainen kuin Ljubljana. Vanhoja, kauniita taloja tuntui kuitekin olevan vielä paljon enemmän. Harmitti vaan, etten ehtinyt näkemään kaikkea mitä olisin halunnut, kun olin potilaana torstain. Perjantai-iltana otettiin Volvo alle ja suunta Wieniin.