Sunnuntai Zagrebissa

Viime viikonloppuna oli kyllä ohjelmaa: lauantaina Planicaan lentomäen kisoihin ja sunnuntaina Kroatiaan. Lauantain retkestä tuli sitten melko floppi. Moottoritiet ruuhkautuivat täysin Planicaan matkanneista autoista ja neljän tunnin matkaamisen ja odottelun jälkeen saimme tietää, ettei paikalle enää edes päästetä väkeä. Pieni alue oli aivan tukossa. Emme siis nähneet ainoatakaan mäkihyppyä ja sen sijaan päädyimme katselemaan kisoja kahvilaan. Retki oli ylioppilaskunta Soun järjestämä ja huonosti organisoitu. Emme päässeet edes suoraan palaamaan Ljubljanaan, vaan meille oli vielä lounas varattu toisessa kaupungissa. Koko päivä meni odotellessa ja bussissa körötellessä, ja emme siis nähneet juuri mitään.

Koska lauantain retki jäi harmittamaan, niin odotin sunnuntailta entistä enemmän. Lähdimme aamujunalla Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin. Mukana joukossa olivat saksalaiset Martin, Elli ja Daniela, sekä itävaltalainen Andre. Junamatka kesti reilut pari tuntia ja molemmilla puolilla rajaa oli kunnon passintarkastukset, sillä Kroatia ei kuulu EU:hun. Zagrebissa meitä oli vastassa Andren ystävä, joka asui kaupungissa. Hän oli meidän oppaana koko päivän ja kierrätti ympäri kaupunkia.

Zagrebissa oli heti ensinäkemältä suurkaupungin tuntua Ljubljanaan nähden, onhan se liki miljoonakaupunki. Tiet olivat leveitä, sekä puistot ja aukiot suuria. Suurin osa keskustan taloista näytti olevan rakennettu 1800-luvulla. Yleisilme oli hyvin keskieurooppalainen, eikä mitenkään leimallisesti balkanilainen. Kaupunki näytti myös melko vauraalta. Kadut ja puistot olivat siistejä sekä esimerkiksi raitiovaunut ihan uusia. Hintatasolta Zagreb on kutakuinkin Ljubljanan luokkaa. Toiset kuppilat olivat halvempia ja toiset kalliimpia, mutta yleisesti suht edullista. Kroatian kieli on melko samanlaista kuin sloveeni, joten oli mukava hyödyntää pientä sloveenin tuntemusta ihan ulkomailla!

Kävimme oppaan johdolla mm. keskusaukiolla, torilla, isossa katedraalissa ja "yläkaupungissa". Siellä oli Kroatian parlamentti ja kirkko, jonka katossa oli tiilillä kuvattu eri vaakunoita. Zagrebista ja Kroatiasta ylipäänsä jäi tosi hyvä kuva. Viihtyisissä kahviloissa istuen ja keskustaa kierellen päivä kului mukavasti.  Ilma oli myös lämmin mutta tuulinen. Kevät oli aika pitkällä ja ensimmäiset kukat kukkivat. Me palasimme kuuden junalla takaisin, mutta kaupungissa olisi hyvin voinut viettää toisenkin päivän. Voisi tulla uudestaankin.

Ajatuksia yliopistosta

Lukukausi alkoi noin kolme viikkoa sitten, joten olemme vihdoin päässeet vaihto-opiskelun ytimeen. Vieläkin on pientä epäselvyyttä, millä kursseilla olen, mutta vähintään neljällä. Kaikilla kursseilla ei järjestetä luentoja ollenkaan ja suoritusmuoto on jokaisella omalla kurssillani essee. Yritänkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päästä kunnolla työn touhuun jo nyt, ettei lämpimän kevään ja kesän tullen tarvitsisi kärvistellä niin paljon tietokoneen ja kirjojen äärellä.

Aloitimme Rikun kanssa myös sloveenin jatkokurssin, sillä kielen opinnot olivat niin hyvässä vauhdissa. Kurssi tosin maksaa jonkin verran ja siitä ei todennäköisesti saa opintopisteitä, mutta se on ihan mukavaa ajanvietettä ja luonnollisesti parempi kielitaito helpottaa elämää täällä.

Omalla kasvatustieteen laitoksella ei järjestetä kursseja englanniksi, joten hommani on nyt kiertää kyselemässä eri professoreilta esseemahdollisuuksista ja kurssien sisällöistä. Se on melko aikaa vievää, sillä jokaisella professorilla on oma vastaanottotunti kerran viikossa. Toinen mahdollisuus on kysellä asiasta sähköpostitse, jolloin he lupaavat ottaa selvää "pian". Tämä asia on nyt siis ollut työn alla noin kaksi viikkoa ja tuloksetta.

Hallintotieteiden tiedekunta, josta otamme molemmat yhden kurssin, on ollut kyllä pohjanoteeraus tähän saakka. Kansainvälisestä toimistosta ei saa oikein apua kun sitä pyytää ja tuntuvat olevan muutenkin pihalla. Koordinaattorilla ei muka ollut mitään tietoa siitä, että me tulemme hallinnon kursseille, vaikka on itse allekirjoittanut meidän lomakkeita. Kurssien aloittamisajankohta ja -paikka ilmoitettiin nettiin todella myöhään, toisilla kursseilla vasta pari päivää ennen ensimmäistä tapaamista: näin ollen Riku missasi oman kurssinsa luennon. Vaihtareille järjestään läjäpäin omia kursseja, mutta niillä on osanottajia noin viisi per kurssi ja vaihtareita toisista tiedekunnista (kuten me) otetaan erittäin nihkeästi. Luentoja ei siis voida edes järjestää, koska osanottajia ei ole tarpeeksi! Voi hyvänen aika.

Toinen asia, mikä ärsyttää on kirjastopalvelut. Eri tiedekuntien kirjastojen taso vaihtelee paljon. Yhteiskuntatieteellinen kirjasto haluaa periä käyttömaksun, mikä on itse asiassa Erasmus-sopimuksen vastaista. Mehän emme aio mitään maksaa. Taloustieteellisessä, jossa netin mukaan on kattava tarjonta, ei kirjastotädeillä näyttänyt olevan mitään hajua lainojen palautusajoista, kun sitä kävin tiedustelemassa.

Tampereen yliopistoon verrattuna Ljubljanassa kaikki tiedekunnat ovat täysin itsenäisiä yksiköitä ja jokaisella on mm. omat sähköiset järjestelmät ja kirjastot. Tiedekunnissa on siis huomattavia eroja asioiden toimivuudessa, eivätkä ne näytä tekevän juurikaan yhteistyötä keskenään. Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa arvosanat tulevat Nettiopsun tapaan web officeen, mutta olen kuullut että humanistisessa täytyy kurssisuorituksesta pyytää professorin allekirjoitusta pikku passiin! Minulla on siis nyt kursseja kolmesta tiedekunnasta, mikä on epätavallista paikalliselle. Joihinkin tiedekuntiin on lähes mahdotonta päästä sivuaineilemaan.

Mariborin laskettelut

Olin hautonut uutta laskettelumatkaa Kranjska Goran reissusta lähtien ja se toteutuikin viime lauantaina. Lähdimme jälleen kahden saksalaisen, tällä kertaa Ellin ja Martinin kanssa vuokra-Cliolla kohti Slovenian toiseksi suurinta kaupunkia ja luultavasti suurinta laskettelukeskusta, Mariborsko Pohorjea. Hassua kun mainitsin laskettelureissusta vuokraisännälleni, niin hän tuumasi että "niin kauas!" Slovenian mittapuulla Maribor onkin kaukana, puolentoista tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista.

Pääsimme rinteille sukset jalassa vasta aamupäivällä, joten eihän päivä millään riittänyt suuren hiihtoalueen läpikäymiseen. Ennen lounasta laskimme päärinteitä ja lounaan jälkeen lähdimme kauemmas. Pohorjen siirtymäalueet eivät olleetkaan niin helppoja kun luultiin. Etenkin täydellä mahalla oli rankkaa hiihtää tasaisella ja ylämäkeen. Emme lopulta edes ehtineet alueen toiseen päähän ja jäimme laskemaan keskirinteisiin. Ne olivatkin parhaassa kunnossa.

Mariborin hiihtokeskus olisi kyllä vaatinut ainakin toisen päivän, jotta olisi ehtinyt kokeilla kaikkia rinteitä. Mutta oikein hyvä mieli jäi tästä hiihtopäivästä. Mukava paikka. Ennen kotiinlähtöä pistäydyimme vielä kahvilla Mariborin kaupungissa.

Mariborin kaupunki taustalla

Postojnan luolissa

Kuten joka edellisenäkin viikonloppuna helmikuussa, täytyi tälläkin kertaa käydä tuulettumassa jossain Ljubljanan ulkopuolella. Olemme henganneet paljon kahden saksalaisen, Verenan ja Susin kanssa, joten päätimme nelistään lähteä reissuun sunnuntaimatkalle Postojnan tippukiviluoliin. Jälleen päädyimme vuokraamaan auton, sillä suunnitelmissa oli käydä myös toisessa kohteessa, Predjaman linnassa. Postojnan etäisyys Ljubljanasta on vain noin 50 km, joten matka oli taas lyhyt.

Postojnan luolat ovat yksi Slovenian suosituimmista nähtävyyksistä ja olikin hyvä mennä siellä käymään nyt turistikauden ulkopuolella. Luolasto on valtava yli 20 km pitkä. Vierailu ei ollut mikään halpa, opiskelijalta noin 16€, mutta rahalle myös sai vastinetta. Kierrokseen kuului ajelua luolajunalla sekä kävelyä asiantuntevan oppaan avulla. Yhteensä kävimme läpi puolentoista tunnin aikana viisi kilometriä, eli vain pienen osuuden koko luolastosta.

Vierailu oli kyllä mielenkiitoinen. Tippukivet olivat erimuotoisia ja -värisiä riippuen siitä, milloin ja missä olosuhteissa ne ovat syntyneet. Vanhimmat ovat ilmeisesti 500 000 vuotta ja kasvunopeus on alle millin useassa vuosikymmenessä. Luolastossa virtaa myös joki, jossa asuu harvinainen "ihmiskala", satavuotiaaksi elävä pikkuruinen eläin.

Luolien jälkeen hurautimme autolla läheiseen Predjaman linnaan. Keskiaikainen linna on rakennettu jyrkkään kallioseinämään. Linnan sisätiloissa ei ollut sinänsä mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää. Ihmettelimme vain linnan jatkumista osittain vuoren sisään.