Ajatuksia yliopistosta

Lukukausi alkoi noin kolme viikkoa sitten, joten olemme vihdoin päässeet vaihto-opiskelun ytimeen. Vieläkin on pientä epäselvyyttä, millä kursseilla olen, mutta vähintään neljällä. Kaikilla kursseilla ei järjestetä luentoja ollenkaan ja suoritusmuoto on jokaisella omalla kurssillani essee. Yritänkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päästä kunnolla työn touhuun jo nyt, ettei lämpimän kevään ja kesän tullen tarvitsisi kärvistellä niin paljon tietokoneen ja kirjojen äärellä.

Aloitimme Rikun kanssa myös sloveenin jatkokurssin, sillä kielen opinnot olivat niin hyvässä vauhdissa. Kurssi tosin maksaa jonkin verran ja siitä ei todennäköisesti saa opintopisteitä, mutta se on ihan mukavaa ajanvietettä ja luonnollisesti parempi kielitaito helpottaa elämää täällä.

Omalla kasvatustieteen laitoksella ei järjestetä kursseja englanniksi, joten hommani on nyt kiertää kyselemässä eri professoreilta esseemahdollisuuksista ja kurssien sisällöistä. Se on melko aikaa vievää, sillä jokaisella professorilla on oma vastaanottotunti kerran viikossa. Toinen mahdollisuus on kysellä asiasta sähköpostitse, jolloin he lupaavat ottaa selvää "pian". Tämä asia on nyt siis ollut työn alla noin kaksi viikkoa ja tuloksetta.

Hallintotieteiden tiedekunta, josta otamme molemmat yhden kurssin, on ollut kyllä pohjanoteeraus tähän saakka. Kansainvälisestä toimistosta ei saa oikein apua kun sitä pyytää ja tuntuvat olevan muutenkin pihalla. Koordinaattorilla ei muka ollut mitään tietoa siitä, että me tulemme hallinnon kursseille, vaikka on itse allekirjoittanut meidän lomakkeita. Kurssien aloittamisajankohta ja -paikka ilmoitettiin nettiin todella myöhään, toisilla kursseilla vasta pari päivää ennen ensimmäistä tapaamista: näin ollen Riku missasi oman kurssinsa luennon. Vaihtareille järjestään läjäpäin omia kursseja, mutta niillä on osanottajia noin viisi per kurssi ja vaihtareita toisista tiedekunnista (kuten me) otetaan erittäin nihkeästi. Luentoja ei siis voida edes järjestää, koska osanottajia ei ole tarpeeksi! Voi hyvänen aika.

Toinen asia, mikä ärsyttää on kirjastopalvelut. Eri tiedekuntien kirjastojen taso vaihtelee paljon. Yhteiskuntatieteellinen kirjasto haluaa periä käyttömaksun, mikä on itse asiassa Erasmus-sopimuksen vastaista. Mehän emme aio mitään maksaa. Taloustieteellisessä, jossa netin mukaan on kattava tarjonta, ei kirjastotädeillä näyttänyt olevan mitään hajua lainojen palautusajoista, kun sitä kävin tiedustelemassa.

Tampereen yliopistoon verrattuna Ljubljanassa kaikki tiedekunnat ovat täysin itsenäisiä yksiköitä ja jokaisella on mm. omat sähköiset järjestelmät ja kirjastot. Tiedekunnissa on siis huomattavia eroja asioiden toimivuudessa, eivätkä ne näytä tekevän juurikaan yhteistyötä keskenään. Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa arvosanat tulevat Nettiopsun tapaan web officeen, mutta olen kuullut että humanistisessa täytyy kurssisuorituksesta pyytää professorin allekirjoitusta pikku passiin! Minulla on siis nyt kursseja kolmesta tiedekunnasta, mikä on epätavallista paikalliselle. Joihinkin tiedekuntiin on lähes mahdotonta päästä sivuaineilemaan.