Tiistaina lähdimme vanhempieni kanssa Piraniin. Se lienee Slovenian-kävijän ehdoton vierailukohde. Kaupungissa ei ollut sinänsä mitään uutta, sillä kävimme siellä jo helmikuussa. Oli kuitenkin mukava, kun nyt oli lämmintä. Söimme lounasta ravintolan terassilla meren äärellä ja aurinko porotti. Piranissa aika kuluu vain istuen kahviloissa ja katsellen ihmisiä ja kauniita taloja. Vietimme yön keskinkertaisessa hostellissa Piranin keskustassa.
Keskiviikkoaamuna otimme autolla suunnan kohti Kroatiaa. Raja ylitettiin jo pian Piranin jälkeen ja se sujui jouhevasti. Ilman rajatarkastusta ei olisi huomannut maan vaihtumista. Kroatian puoleinen Istria näytti samalta kuin Sloveniassakin. Talot ja tiet olivat hyväkuntoisia, ja maisema oli verheää.
RovinjPysähdyimme Rovinjin vanhaan rannikkokaupunkiin. Venetsia on hallinnut Rovinjia, kuten Piraniakin, satoja vuosia ja suurin osa keskustan rakennuksia näytti olevan tältä ajalta. Rovinj oli kuvauksellinen kaupunki, jossa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Näkymät merelle olivat kauniit ja vesi oli kirkasta. Kaupungissa oli kuitenkin ärsyttävän paljon turistikrääsän myyjiä, jotka haittasivat idyllistä tunnelmaa.
Ajoimme Istrian niemimaan keskiosan kylien läpi ja rannikkoa pitkin. Pysähdyimme välillä ihastelmaan maisemia. Autotie meni usein ylhäällä kukkulalla, josta oli mahtavia näkymiä merelle. Iltapäivällä saavuimme Kvarnerin maakuntaan ja Lovranin kaupunkiin. Tämäkin oli rannikkokaupunki, jossa oli pikkuruinen vanha keskusta.
Meren rantaa pitkin mutkitteli pieni kävelytie. Se oli kylttien mukaan rakennettu Itävalta-Unkarin keisaria varten. Päädyimme kävelemään tätä tietä pitkin noin 8 km aina Opatijaan saakka. Tietä reunustivat upeat 1800-luvulla rakennetut hienostopalatsit, joille oli usein rakennettu oma uimapaikka. Matkan varrella oli myös ravintoloita, joissa voi levähtää ja juoda jotain. Icicin kaupungissa Lovranin ja Opatijan välissä oli satama, jossa oli tosi paljon erittäin kalliita ja suuria veneitä. Opatijaan saavuttua oli jo niin tuulista, ettei voitu viipyä kauaa.
Keisarille rakennettu kävelytie rantaa pitkin
Torstaiaamuna ilmeni ongelma vuokra-auton kanssa, sillä sen rengas oli tyhjentynyt. Riku ja iskä joutuivat vaihtamaan vararenkaan hankalassa paikassa pienen pienellä parkkipaikalla vilkkaan tien varressa. Tämän jälkeen menimme vielä lyhyelle kaupunkikierrokselle Opatijaan. Kaupunki oli kyllä kaunis. Se oli täynnä 1800-luvun hienoja rakennuksia, jotka olivat nykyään pääosin kalliita hotelleja. Opatijan alueella oli huomattavasti saksalaisia ja itävaltalaisia turisteja. Meitäkin luultiin sellaisiksi. Olikin huvittavaa, kun puhuin sloveenia/kroaattia ja englantia, niin minulle vastattiin saksaksi!
Opatijan katukuvaa
Tekstit
Matka Sloveniaan ja Kroatiaan oli todella onnistunut ja näimme monenlaisia paikkoja Ljubljanan viehättävästä kaunpungista pohjoisen Alppi-maisemiin sekä etelän sanoinkuvaamattoman kauniisiin merenrantamaisemiin. Viikossa näimme ja koimme paljon. Ja ennenkaikkea oli kiva tavata Tiina ja Riku ja nähdä kuinka heidän elämänsä täällä oli asettunut omiin uomiinsa ja he olivat tyytyväisiä ja onnellisia.
VastaaPoistaKirjoitti Tuula, Tiinan äiti