tiistai 27. huhtikuuta 2010

Retkellä viinilaaksossa

Viime sunnuntaina oli taas uuden retken aika. Keräsimme viiden hengen porukan: me ja saksalaiset Elli, Susi sekä Max ja päätimme lähteä tutkimaan viinilaaksoja. Autoksi saimme edulliseen hintaan farmari-Opelin, joka olikin oikein passeli kokonsa puolesta. Autossa oli myös tarpeeksi vääntöä, että sillä pääsi hyvin ylös jyrkkiä pikkuteitä.

Matkan kohde oli siis tällä kertaa Vipava-laakso, Ljubljanasta noin 70 km lounaaseen päin. Lähdimme hyvissä ajoin aamulla matkaan, jotta olisi koko päivä aikaa. Laaksoa lähestyessä poistuimme moottoritieltä ja siirryimme lähes autioille pikkuteille. Pian alkoikin näkyä pikkukyliä ja viiniköynnöksiä. Maisemia oli tosi kiva katsella autosta. Siirryimme Vinska cestalle "viinitie", jonka varrella piti olla paljon viinitiloja. Olihan niitä, mutta muuten tie tuntui vievän aika umpimähkään ylös alas kukkuloita.

Ryhmäpotretti

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Stanjel, idyllinen ja vanha muurien ympäröimä pikkukylä. Käveltiin pitkin sen kapeita kujia ja käväistiin kauniissa puutarhassa. Aurinko porotti kuumasti. Stanjelista jatkettiin matkaa viinikylästä toiseen. Oli tarkoituksena vierailla jossain viinikellarissa, mutta sitten ajateltiin, että olisi varmaan pitänyt tehdä varaus etukäteen. Näytti olevan tosi hiljaista joka puolella. Mentiin lounaalle eräälle turistifarmille, joka oli auki. Turistifarmit ovat paikkoja, jossa on tarjolla ruokaa, majoitusta ja usein viiniäkin. Maisteltiin sitten farmin omia viinejä ja jokainen päätti ostaakin pullon. 1,5 litran viini maksoi 1,3 €. Hauskana yksityiskohtana tämän kylän vieressä oli kukkula, jonka yläpäässä luki suurin kirjaimin "Tito". Siis se Jugoslavian kuuluisa presidentti.

Stanjel

Sitten jatkettiin matkaa eteenpäin. Päädyttiin kuin huomaamatta Italian puolelle Gorizian kaupunkiin, joka on aivan rajalla. Se olikin heti tosi italialainen arkkitehtuuriltaan ja tunnelmaltaan. Mukava paikka tämäkin viettää kaunista päivää. Gorizia oli myös vanha kaupunki ja siellä oli erivärisiä taloja. Sitä hallitsi linna, jonne me myös käveltiin.

Viimeisenä etappina käytiin toisella turistifarmilla. Se oli todellinen maalaistalo, jossa oli kaneja, possuja ja lehmiä. Auringon jo laskiessa istahdettiin pihaan kivisen pöydän ympärille ja maistettiin tämän talon viiniä. Ljubljanaan saavuttiin takaisin vasta yhdeksän jälkeen. Oli tosi kiva, mutta myös uuvuttava retki!

1 kommentti:

  1. Jahas, jahas. Siellä on lyöttäydytty asevelikansan edustajien seuraan.

    Mainio kuva muuten tuo viimeinen.

    -jussi

    VastaaPoista