Yhteenveto vaihtokeväästä

Nyt on oltu kolmisen viikkoa Suomessa ja kyllähän täälläkin on taas kiva olla! Ensimmäiseksi kun noustiin lentokoneesta Pirkkalan kentällä tuli nenään havumetsän tuoksu. Alkuun myös keskikesän valoisuus tuntui ihmeelliseltä. Sloveniassa illalla ja yöllä oli pilkkopimeää. Ensimmäiset päivät täällä käveltiin Tampereen keskustassa, käytiin torilla ostamassa herneitä ja mansikoita, sekä Riku söi heti mustaamakkaraa. Kesämökilläkin oli ihana käydä. Lämpötilan suhteen ei tullut paluushokkia, sillä Suomessakin on ollut ennätyksellinen helleaalto meneillään.

Slovenian-vaihdoista jäi hienoja muistoja käteen. Parasta olivat mukavat vaihtarikaverit, joihin tutustuimme, sekä upeat reissut. Opiskelumielessä tämä vaihto ei ollut paras mahdollinen. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut valita kursseja vain omalta laitokseltani ja kirjoittaa esseitä aidosti itselleni hyödyllisistä ja kiinnostavista aiheista. Olin vähän nirso kurssien valinnan suhteen, ja halusin opintoihin, joissa on luentoja ja vuorovaikutusta. Lopulta kaikki kurssini olivatkin enemmän tai vähemmän yksin työskentelyä ja esseen puserrusta. Esseistä tuli kuitenkin aika hyviä. Tein neljä kurssia yliopistolla, joista sain 21 op. Tämän lisäksi suoritin pari sloveenin kielikurssia.

Kuvaa Ljubljanan keskustasta. Iso valkoinen on yliopiston päärakennus

Vaihdon ainoa huono puoli oli meidän asunto. Ulkoisesti hieno ja viihtyisä kämppä olikin melkoinen murheenkryyni. Meidän kämppiksinä oli espanjalainen tyttö ja 40-vuotias serbinainen. He olivat useimmiten mukavia, mutta välillä kulttuurit törmäsivät aika ryminällä. Alkuun meillä oli erimielisyyksiä yksityisestä ja yhteisestä omaisuudesta. Me luokkaannuimme kun meidän tavaroita käytettiin kysymättä ja jotain jopa hukattiin. Serbinainen myös sai pariin otteeseen hämmästyttäviä raivokohtauksia. Kämppisten lisäksi myös vuokraisännän kanssa oli hankaluuksia. Samassa talossa asuvalla isännällä oli pieni mutta erittäin vihainen terrieri, joka keväällä ja kesällä oli aina ulkona. Pelkäsin tätä koiraa ja kerran se pääsi hyökkäämään kimppuuni ja puri farkkuihin reiän. Vuokraisäntä oli myös merkillinen mies. Useimmiten hän oli vähän liiankin tuttavallinen ja ystävällinen, mutta kerran hän sai mahdottoman raivokohtauksen ja alkoi uhkailemaan ja sanoi häätävänsä meidät talosta. Tilanne oli hyvin hämmentävä. Me kuulemma kyselimme liikaa emmekä tukeneet hänen yritystään petkuttaa verottajaa vuokrasumman kanssa. Lopulta tilanne normalisoitui ja hän pyysi anteeksi käytöstään.

Näin jälkeenpäin ongelmat asunnon kanssa lähinnä huvittavat, mutta siinä tilanteessa ei ollut hauskaa kun ongelmia tuli toisen perään. Etenkin häätöjupakka oli hyvin stressaava. Nyt on ollut niin rentoa asua omassa tutussa asunnossa täällä Tampereella.

Ljubljanalaisen opiskelijan parhaita etuja on ehdottomasti ruokakupongit. Järjestelmää ei voi kehua tarpeeksi. Sloveniassa tulikin syötyä ravintoloissa enemmän kuin aikaisemman koko elämäni aikana. Ne kerrat, kun laitoimme kotona kunnolla ruokaa voi laskea yhden käden sormilla! Se oli niin luksusta syödä hyvin ja hienosti joka päivä. Mutta täytyy myöntää, että ravintolaruokailukin alkaa tympimään kun sitä tekee tarpeeksi usein. Huomasin myös ikäväkseni, että olin vaihdon aikana lihonut muutaman kilon; kiitos ravintolaherkuttelun, lähes säännöllisen oluella käynnin ja liikunnan puutteen.

Rantakuppiloita joen äärellä

Sloveniassa tuli myös matkusteltua enemmän kuin koskaan lyhyen ajan sisällä. Maan sisällä oli mukava ja erittäin helppo tehdä pieniä päivämatkoja. Suosikkejani olivat Sloveniassa olivat Kranjska Goran lasketteluviikonloppu sekä useat retket Triglav-kansallispuistoon Bohinj-järvelle ja vesiputouksille. Kaksi suurempaa reissua olivat Itävallan ja Kroatian kiertomatkat. Upeita ja unohtumattomia matkoja molemmat. Monet vaihtareista kävivät kevään aikana myös Bosniassa, Serbiassa ja Montenegrossa. Me emme valitettavasti päässeet näissä maissa käymään. Etenkin Sarajevon sekä Dubrovnikin Kroatiassa haluaisin vielä kokea.

Tärkein asia, mitä vaihdosta jäi käteen taitavat olla uudet kaverit ympäri Eurooppaa. Tosin ympäri Eurooppaa on ehkä väärä termi, sillä me ystävystyimme vain saksalaisten, itävaltalaisten ja yhden puolaisen kanssa. Saksalaisten kanssa oli vaan todella helppo tulla juttuun, koska kulttuuri on suht läheinen Suomen kanssa. Ja lähes poikkeuksetta Erasmukset hengailivatkin karkeasti sanottuna Keski- ja Pohjois-Eurooppa yhdessä ja Välimeren kansalaiset keskenään. Täytyy rehellisesti sanoa, että joistain kansallisuuksista opin paljon uutta ja hyvää, mutta toisten kohdalla ennakkoluulot vahvistuivat.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on mainittava, että Ljubljana oli kyllä kiva kaupunki asua. Se on maan keskus ja tärkein kaupunki kaikilla mittareilla, mutta samaan aikaan myös sopivan pieni. Sillä on oma lämminhenkinen tunnelmansa ja vanha kaupunki Ljubljanica-joen äärellä on yksinkertaisesti idyllinen.

Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt, miksi EU syynää niin paljon rahaa tähän vaihto-ohjelmaan, millä harvemmin on mitään oikeata akateemista antia opiskelijoille. Erasmus on lähinnä pidennetty loma. Nyt kuitekin huomaan, mitä kaikkea hyötyä tästä onkaan. Vaihdossa jos missä itsenäistyy ja oppii selviytymään, kun elää omillaan vieraassa maassa ja kaikenlaista voi tulla vastaan. Kohdemaan sekä muiden vaihtareiden kulttuurista oppii paljon, sekä hyvässä että pahassa. Maassa asuessa kohteen oppii tuntemaan paljon syvällisemmin kuin satunnaisella lomamatkalla. Että kyllähän loppujen lopuksi EU tästä hyötyy ja runsaasti, kun Eurooppa tulee nuorille opiskelijoille oikeasti lähelle ja tutuksi. Olen Erasmus-kevään jälkeen niin monta kokemusta rikkaampi enkä pidä jatkossakaan mahdottomana ajatuksena muuttaa ulkomaille tietyksi ajaksi. Suosittelen ehdottomasti opiskelijavaihtoa!

Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille.

Pääaukio Prešernov trg

Hvala in nasvidenje Ljubljana, moje mesto!